Unelmahäät Curaçaolla

Lähdimme kohti Karibian aurinkoa KLM:n koneella Helsingistä aikaisin aamulla kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Pääsimme kuitenkin välissä ihmettelemään Schipholin lentokenttää Amsterdamissa, kun vaihdoimme konetta. Martinair lennätti meidät Atlantin yli.

Saavuttuamme Haton lentokentälle, oli aurinko ehtinyt laskea jo horisontin taakse. Ilma oli trooppisen kostea. Saimme heti ensikosketuksen paikallisten kulttuuriin, kun hyppäsimme minibussiin ja kuljettajamme huristeli hotellille höpisten papiamentuksi puhelimeen matkalaukkujen heiluessa auton lattialla. Muita kuskeja hän tervehti tööttäilemällä ja soittamalla auton megafoonista La Cucarachaa. Kuningatar Julianan mukaan nimetyltä 56m korkealta sillalta aukesi näkymä upeasti valaistuun Willemstadin keskustaan.

Hotellissa (Lions Dive and Beach Resort) meidät otettiin lämpimästi vastaan ja johdatettiin pihan poikki oikealle ovelle. Saimme suuren huoneiston ja tervetuliaisiksi meille oli jätetty kylmää kuohuvaa. Pamautimme pullon auki ja kilistelimme laseja tähtien tuikkeessa ja meren kohistessa. Huoneistossa oli suuri parveke, mutta panorama-näkymästä pääsimme nauttimaan vasta seuraavana aamuna auringon noustua. Olimme upean valkohiekkaisen rannan tuntumassa, emmekä olleet uskoa silmiämme.

Söimme buffetaamiaisen rannalla palapa-katoksen alla, minkä jälkeen meille oli varattu ohjattu kaupunkikierros Willemstadiin. Saimme kolmen tunnin aikana kattavan annoksen tietoa Curacaon historiasta, kulttuurista ja arkkitehtuurista. Pääsimme tutustumaan myös Curacaon ruokakulttuuriin maistelemalla paikallisten suosimalla Old Market -torilla erilaisia ruokalajeja. Hotellille palattuamme tapasimme mukavan hääjärjestäjämme Sabinen (Special Events), joka kertoi meille hääpäivän yksityiskohdista ja seremoniasta tarkemmin. Hän antoi meille tervetuliaiskassin, vinkkejä saaren nähtävyyksistä ja kehoitti meitä välttämään liiallista auringonottoa.

Lions Dive -hotellin yhteydessä on meriakvaario, jonne hotellin asiakkailla on ilmainen sisäänpääsy. Kävimme katsomassa merileijona-, delfiini- ja sitruunahaiesityksiä. Erityisen hieno kokemus oli tarkastella laguunin vedenalaista elämää puolisukellusveneestä.

Hotellin ranta soveltuu uimiseen erinomaisesti ja molemmat innostuimme snorklailemaan uteliaiden kalojen kanssa. Laitesukellusta emme kuitenkaan testanneet, vaikka saarella olisi ollut siihen erinomaiset puitteet.

Muutama päivä ennen h-hetkeä vaihdoimme hotellia Avila Hotelliin, jonka rannalla hääseremoniamme tulisi olemaan. Avilasta huokui hienostuneisuus ja oli selvää, että se tarjoaisi upeat puitteet seremonialle. Meille Lions Dive sopi nuorekkuutensa, lämminhenkisyytensä ja uintimahdollisuuksiensa vuoksi kuitenkin paremmin kuin Avila. Hotelleilta on ilmaiset kuljetukset Willemstadiin, mutta vuokra-auto on saarella ehdoton, jos haluaa tutustua ympäristöön tarkemmin.

Hääpäivän aamu koitti ja ensimmäisenä ohjelmassa oli delfiineihin tutustusmista meriakvaariolla kouluttajien opastuksella. Laitoimme uimavarusteet päälle, levitimme aurinkorasvat ja hyppäsimme hääjärjestäjän kyytiin. Perillä otimme vastaan oranssit rannekkeet ja allekirjoitimme laput, joissa selvitettiin mahdolliset riskit. Ulkona laguunissa meille kerrottiin, miten delfiinien lähellä tulee käyttäytyä.

Laskeuduimme alas vyötäröä myöten vedenalaiselle tasolle ja tapasimme yksivuotiaan delfiinipojan nimeltä Tikal. Saimme silitellä delfiinin selkää ja vatsaa, antaa sille suukon nenänpäähän ja vastaukseksi pusun poskelle. Samalla meille kerrottiin delfiineistä tarkemmin. Aika meni kuin siivillä ja 20 minuuttia oli kulunut ennen kuin huomasimmekaan.

Palattuamme hotellille, kävi hotellin häävastaava Nina tuomassa meille lahjaksi pyyhkeet, joihin on kirjailtu etunimemme ja hääpäivämme 8.6.2010. Lounastimme hotellin ravintolassa ja laittauduimme valmiiksi huoneessamme. Olimme valinneet troopiikin lämpöön sopivat kevyet asut. Myös häämeikki ja -kampaus noudattivat pelkistettyä linjaa kostean ilman ja merituulen vuoksi.

Ennen varsinaista hääseremoniaa oli tarkoitus käydä toistamiseen meriakvaariolla ottamassa hääkuvia delfiinien kanssa. Hääjärjestäjä odotti meitä hotellin aulassa kauniin valkoisista ruusuista tehdyn morsiuskimpun kanssa. Kimpun varren ympärille oli kiedottu turkoosi nauha. Meriakvaariolla laskeuduimme laguuniin ja menimme seisomaan kuvausta varten veden päällä kelluvalle siniselle alustalle. Delfiinit tekivät takanamme temppuja, meillä oli hauskaa ja säilyimme kuivina.

Ehdimme käydä hotellihuoneessa pikaisesti ja nautimme meille tuoduista tuoreista hedelmistä, kunnes hääjärjestäjämme soitti meille hotellin aulasta ja kertoi kaiken olevan valmista. Meidät johdatettiin aulasta kohti Queen’s Beachia, rantaa, jota Hollannin kuningatar käyttää yksityisrantanaan saarella ollessaan. Rannalla soi tunnelmallista musiikkia ja paikalla oli kuuden paikallisen todistajan lisäksi muutama tarjoilija, vihkijä, valokuvaajan avustaja ja trumpetisti. Käteltyämme häävieraita saimme hedelmäiset tervetuliaisdrinkit ananaksissa.

Siviilivihkijä tuli esittäytymään ja kertoi perehtyneensä netissä Suomen kielen foneettisiin aakkosiin, koska hän halusi lausua nimemme oikein. Hän oli päättänyt sanoa puheessaan suomeksi ”tervetuloa” ja ”hyvää iltapäivää”, jotta tuntisimme olomme kotoisaksi ja pyysi meiltä vielä viime hetken apua ääntämisessä. Vihkijä oli todella mukava ja hänen kanssaan jutteleminen ennen vihkimistä rentoutti meitä.

Ranta oli koristeltu valkoisin tuolein, isoin kotiloin, joissa oli valkoisia, sinisiä ja turkooseja kukkia ja palapa-katoksista roikkui simpukoita. Annoimme hääjärjestäjälle melko vapaat kädet koristelun suhteen ja hän onnistui työssään täydellisesti. Trumpetisti aloitti häämarssin ja kävelimme paljain jaloin  hiekalla meille varatuille tuoleille vihkijän eteen, pöydän ääreen. Vihkijä piti meille kauniin puheen ja ohjeisti meitä koko seremonian ajan. Pidimme toisillemme puheet suomeksi ja suutelimme Karibianmeren kimmeltäessä ilta-auringossa. Todistajat allekirjoittivat viralliset avioliittopaperit ja vihkijä julisti liiton lainvoimaiseksi.

Seremonian jälkeen meistä otettiin hääkuvia hotellin alueella. Valokuvaajalla oli hauskan näköiset suippokärkiset kengät ja vallattomina lepattavat harmaat kiharat hiukset. Hän kertoi meille mitä voisimme tehdä kameran edessä ja rymysi itse hiekassa niin antaumuksellisesti, että hänen mustat vaatteensa olivat pian hiekan tahrimat. Mies sai meidät rentoutumaan hauskalla huumorillaan ja olemme kuviin todella tyytyväisiä.



Aurinko alkoi laskea jo horisontin taakse. Vuorossa oli vielä tunnelmallinen kolmen ruokalajin illallinen rannalla meille kahdelle. Ruokamme valmistettiin kolmen kokin voimin yläpuolellamme sillalla, joka johti hotellin Blues-ravintolaan. Tarjoilijamme kertoi aina ruokaa tuodessaan, mitä kukin annos sisälsi. Ruoka oli uskomattoman hyvää ja sitä oli suorastaan satumaista syödä tähtien alla, soihdun valossa ja aaltojen kohistessa. Häät olivat täydellisemmät kuin uskalsimme toivoakaan ja olemme kiitollisia, että pääsimme toteuttamaan unelmamme rantahäistä näin upeissa puitteissa.