Kullan arvoista

Väitetään, että egyptiläiset ja Mesopotamian sumeerit löysivät kullan noin 7000 vuotta sitten. Vanhimmat tunnetut kultakorut on löydetty faaraoiden Zerin ja Abydoksen hautakammioista ja ne ovat peräisin noin 3100-luvulta eKr. Se, että ihmiset jo tuolloin työstivät kultaa ja käyttivät sitä koristeluun, osoittaa, että kulta on helposti työstettävä ja muotoiltava materiaali ja että se on kaunista ja kestävää. Se kestää erittäin hyvin kemiallista altistusta.

Monikäyttöistä
Kultaa on käytetty koruissa kautta aikojen. Tuolla kauniilla metallilla on kuitenkin ollut myös muita käyttökohteita. Sitä on muun muassa käytetty mittaamassa sekä kansojen että yksittäisten ihmisten arvoa suhteessa toisiin ihmisiin. Kulta on vaikuttanut monin tavoin myös historian kulkuun; kullan etsintä on aikojen saatossa saanut aikaan sekä tutkimusmatkoja, valloitusretkiä että muuttoryntäyksiä.

Rikas symboliikka
Useiden tuhansien vuosien aikana mikään ei ole uhannut kullan asemaa tärkeimpänä taiteellisen ilmaisun välineenä ja lähes jumalallisena materiaalina. Aina meidän päiviimme asti kultaa on käytetty uskonnollisissa taide-esineissä. Keskiajalla alkemistit liittivät kullan kuolemattomuuteen, ja muutenkin kultaan on liitetty maagisia voimia.
 
Ei ole myöskään ihme, että useimmiten vihkisormukset on tehty juuri kullasta. Kuolemattomuus, jumalallisuus, magia – kultasormukseen liittyy ne samat tärkeät ominaisuudet kuin rakkauteenkin.

Ei vain kultaa
Puhdas kulta on liian pehmeää käytettäväksi korujen valmistamiseen. Metallin vahvistamiseksi kultaan lisätään esimerkiksi hopeaa ja kuparia tai pelkkää hopeaa. Näillä metalleilla saadaan aikaan toivottuja ominaisuuksia, kuten tiettyjä värisävyjä. Samoin ne määrittävät korun karaatit. Kultakoruissa esiintyvät karaattiluvut ovat 9, 10, 14, 18 ja 24. Mitä enemmän karaatteja korussa on, sitä enemmän siinä on kultaa. Useimmiten käytetään 14- ja 18-karaattista kultaa.

Sekoittamalla kultaan eri metalleja saadaan aikaan  kullan eri värisävyt. Seosmetalli määrittää kullan värin. Keltainen, valkoinen ja punainen ovat väreistä tunnetuimpia, mutta kultaa on mahdollista saada myös mustana, vihreänä ja violettina.

Keltakulta on seoksista käytetyin, mutta sen väri voi vaihdella hyvin vaaleasta lähes punaiseen. Keltakultaseoksessa on hopeaa ja kuparia. Mitä enemmän seoksessa on hopeaa, sitä keltaisempaa kulta on.

Valkokulta on myös erittäin suosittua. Valkoisen värin saamiseksi kultaan sekoitetaan esimerkiksi palladiumia, hopeaa ja kuparia.Seoksesta ei tule täysin valkoista, ja siksi sormukseen voidaan lisätä myös pieni kerros rodiumia. Kerros saattaa kulua pois, joten valkokultaisten sormusten rodium-pinta voidaan uusia aika ajoin.

Punakultaa saadaan sekoittamalla kultaan hopeaa ja kuparia. Niiden avulla saadaan aikaan punainen tai vaaleanpunainen sävy. Mitä enemmän seokseen lisätään kuparia, sitä punaisempaa siitä tulee, mutta samalla laskevat seoksen karaatit.

Musta kulta on erittäin kovaa kultaa. Se on niin kovaa, että vain harvat kultasepät osaavat muotoilla sitä. Kulta saadaan mustaksi, kun sen annetaan hapettua ja siihen lisätään kromia tai kobolttia.

Jotkin kultakoruista voivat olla myös jäljitelmiä. Jäljitelmätkin voivat olla todella kestäviä. Kultaus on myös yksi mahdollisuus. Se tarkoittaa sitä, että jonkin toisen metallin, yleensä hopean, päälle laitetaan kultakerros. Kullatut korut kestävät kulutusta hieman heikommin kuin muut jäljitelmät.

Helppo hoitaa
Kullalla on useita ominaisuuksia, jotka tekevät siitä kiehtovan metallin. Se on erittäin kaunista, ja sitä voidaan käyttää uudelleen. Kulta ei myöskään ruostu, haalistu, mene rikki tai murru.

Korut ja muut kultaesineet ja jäljitelmät vaativat yleensä todella vähän hoitoa. Tummentumat ja mattapinnan saa yleensä pois pesemällä ne saippuavedessä, johon on lisätty vähän ammoniakkia. Tahroja voi myös hangata varovasti pehmeällä harjalla (esimerkiksi hammasharjalla) ja lopuksi huuhtoa ne haalealla saippuavedellä. Siten koruista saa aivan aivan kuin uusia.

Mereltä vuorille
Kultaa saadaan kaikkialta maailmasta, myös meressä on kultaa. Kultaa on vuorissa, hiekassa ja sorassa jokien varsilla ja entisten purojen uomissa. Nykyään kultaa ei huuhdota kovinkaan monessa paikassa, vaikka muistamme kullanhuuhtojat hyvin esimerkiksi vanhoista amerikkalaisista cowboy-elokuvista. Nykyisin kallioista louhitaan kultapitoista kvartsia, joka ajetaan läpi suuresta murskaimesta, joka jauhaa kvartsin hienoksi hiekaksi. Kvartsi ja hiekka erotetaan toisistaan kullan korkean ominaispainon perusteella. Kulta vajoaa erotteluastian pohjalle, mutta kvartsihiekka huuhtoutuu pois.