Mustaa dramatiikkaa

Tahitinhelmien värisävyt ovat ainutlaatuisen tummat ja vaihtelevat. Siksi Tahitinhelmi onkin saanut lempinimen riikinkukkohelmi. Värit vaihtelevat tummanharmaasta vihreänharmaaseen ja munakoisoon. Joskus nähdään myös karviaisenpunaisia ja erilaisia sinisävyisiä helmiä. Upeasti heijastuvien väriensä ansiosta helmet tekevät korusta jännittävän, sillä ne voivat heijastaa väriä kantajansa huulilta tai silmistä. Mustat helmet voivat heijastaa väriä vaikkapa taivaansinisistä, smaragdinvirheistä tai tummanruskeista silmistä. Valkoisen puvun, kuten morsiuspuvun, kanssa mustat helmet näyttävät vaikuttavammilta kuin värillisen puvun kanssa.

Morsiamella harvinaiset
Mustat helmet valkoisen morsiuspuvun kanssa sopivat muodikkaalle morsiamelle, joka pitää voimakkaista tehosteista. Herätät takuulla huomiota, jos käytät morsiuspukusi kanssa Tahitinhelmiä. Varaudu kuitenkin maksamaan runsaasti näistä ylellisistä helmistä, sillä mustat helmet ovat helmistä kalleimmat. Mustia helmiä alettiin arvostaa melko myöhään, mutta nyt ihmiset ymmärtävät niiden kauneuden. Hääkoruina ne ovat harvinaisia, mutta niistä saattaa tulla seuraava muotihitti, kun joku vain uskaltaa käyttää niitä häissä. Voit valita helmisormuksen tai -korvakorut, jolloin voit somistaa myös morsiuspuvun helmillä. Jos taas valitset helmikaulakorun tai -rannekorun, puvun tulee olla yksinkertainen, jotta puku ja koru eivät riitelisi keskenään. Musta kaulakoru tai musta rannekoru on niin näyttävä ja kiiltävä, että kokonaisuudesta tulee liian räikeä, jos puku on koristeltu ja kimaltava ja siinä on paljon pitsiä ja röyhelöitä. Kannattaa siis miettiä haluaako korostaa koruja vai pukua, vai päätyykö yksinkertaiseen ja harmoniseen kokonaisuuteen.

Hiekanjyvästä helmeksi
Tahitinhelmet ovat tummia Etelänmerenhelmiä, joita löytyy ennen kaikkea Ranskan Polynesiasta ja Cookinsaarilta. Helmet kasvavat Pinctada Margaritifera -simpukoissa ja ne ovat ainoat luonnolliset mustat helmet. Helmet ovat viljeltyjä, eli ihmiset auttavat luontoa niiden valmistuksessa. Helmiä syntyy sekä makeassa vedessä että merivedessä. Luonnonhelmet syntyvät hiekanmurun tai muun pienen esineen joutuessa simpukan sisälle. Yleensä simpukka onnistuu työntämään vieraan esineen ulos. Epäonnistuessaan simpukka erittää esineen ympärille helmiäistä suojatakseen itsensä. Tämän seurauksena muodostuu helmi.

Mustat helmet
Monet markkinoilla olevista helmistä ovat viljeltyjä, myös mustahuulihelmisimpukoissa kasvavat Tahitinhelmet. Simpukat kerätään ja palautetaan veteen ryppäinä. Kun simpukat ovat tarpeeksi suuria, ne nostetaan maalle. Simpukat avataan ja niiden sisälle pannaan pieni simpukankuorenpala. Sen jälkeen simpukat lasketaan takaisin mereen toiseen paikkaan, laguunin lämpimämpään osaan. Ne saavat kasvaa meressä ja niitä hoidetaan kahden vuoden ajan. Sen jälkeen ne nostetaan merestä ja kiiltävät helmet poistetaan niiden sisältä. Entisajan helmenkalastajat sukelsivat henkensä kaupalla keräämään simpukoita ja toivoivat löytävänsä arvokkaita helmiä. Tämä on onneksi jo menneisyyttä. Helmenkalastajat olivat usein äärettömän köyhiä ja he yrittivät saada elantonsa helmiä löytämällä. Osa heistä sairastui sukeltajantautiin ja toiset saivat aivovaurion sukellettuaan syvälle ja noustuaan liian nopeasti ylös. Osa menetti henkensä metsästäessään helmiä rikkaille.

Kuunpisaroita
Helmet ovat kuuluisia kauneudestaan. Niiden sanottiin aiemmin syntyneen kuusta mereen tippuvista pisaroista, jotka simpukat nielaisivat, kaunista eikö totta? Jo varhaiset roomalaiset tunsivat helmien arvon. Imperiumin rikkaimmat naiset nukkuivat mielellään helmikaulakoru kaulallaan muistaakseen heti herätessään, kuinka rikkaita ovat. Ristiretkeläiset veivät helmiä mukaansa Eurooppaan, jossa niiden käyttöä pidettiin rikkaiden ja kuninkaallisten ylellisenä etuoikeutena. Vuonna 1612 Englannissa säädettiin laki, jonka mukaan ”tavallinen kansa” ei saanut käyttää helmiä. Tarinan mukaan tsaariperheen venäläisjäsenen avioituessa morsiamen helminsomistettu puku oli niin painava, että hän juuri ja juuri jaksoi kantaa sitä yllään.

Helmien hoito
Helmet ovat hauraita ja niitä tulee käsitellä huolellisesti, jotta ne säilyttävät kiiltonsa. Säilytä helmikoruja yksinään, tai kiedo ne paperinenäliinan sisälle, kun et käytä niitä. Älä säilytä helmiä pumpulissa, kuten monet tekevät, sillä pumpuli kuivattaa helmet. Helmiä ei myöskään tule panna kylmälle alustalle tai säilyttää pimeässä ja kuivassa tilassa pitkään, muutoin niiden väri saattaa muuttua. Helmikorut sopivat puseroiden ja syvään uurrettujen asujen kanssa. Koruja tulee käyttää usein, koska helmet kaipaavat ihon kosteutta. Varo, ettei hiuslakkaa, kosmetiikkatuotteita tai hajuvettä joudu suoraan helmiin. Ne muodostavat kerrostuman helmen ympärille, jolloin niistä tulee mattapintaisia ja ne menettävät kauneutensa. Helmikaulanauha ja erityisesti mustista helmistä valmistettu kallis nauha tulee viedä kultaliikkeeseen tarkistettavaksi tasaisin väliajoin, vähintään joka toinen vuosi. Jos käytät helmiä usein, ne tulee puhdistaa säännöllisesti ja nauhan solmut tulee solmia uudelleen. Helmikorujen silkkinauha kuluu ja venyy käytössä, joten nauhaa ei kannata kuluttaa loppuun käyttämällä sitä yöllä.

Arvokkaat helmet
Tahitinhelmet ovat viljellyistä helmistä kalleimmat, koska ne ovat suuria ja niiden helmiäiskerros on paksu. Siksi niitä kutsutaan usein ”helmien kuningattariksi”. Helmiä on olemassa kaiken sävyisiä, mutta valkoiset ja mustat helmet ovat laadukkaimmat ja samalla ylellisimmät. Mustien helmien käyttö häissä vaatii rohkeutta, koska se ei ole tavanomaista. Nimenomaan häissä on tapana käyttää valkoisia helmiä, koska väri symboloi viattomuutta. Valkoinen helminauha korostaa romanttisuutta, naisellisuutta ja viattomuutta. Jos sen sijaan käytät mustaa helminauhaa valkoisen morsiuspuvun kanssa, näytät viattoman lisäksi myös mystiseltä ja jännittävältä ja ehkä hieman seksikkäältäkin. Mutta sehän kuulostaa vain hyvältä hääpäivänäsi, eikö niin?