Avioliiton kynnyksellä

Mimmi Pearlman, 27, ja Matti Palosuo, 29, tapasivat helsinkiläisessä baarissa lokakuussa 2005. Matti saapui paikalle työkaverinsa kanssa, joka oli samalla Mimmin vanha tuttu. Mimmi puolestaan päätyi baariin myöhästyttyään bussista. Mimmi huomasi miehen kiinnostuksen ja ensitapaamisen tuloksena vaihdettiinkin puhelinnumeroita. Noin viikon kuluttua Mimmin puhelin soi ja Matti kutsui hänet Hevikaraokeen. Mimmi saapui paikalle treffimielessä, mutta Matti olikin ottanut kaverinsa mukaan. Ilta kului kuitenkin ilmeisen hyvin, sillä pari jatkoi tapailua. Jouluun mennessä tapailu oli syventynyt seurusteluksi.

Suunnilleen vuoden seurustelun jälkeen Mimmi muutti Matin luokse. Pian he päättivät vaihtaa isompaan asuntoon, sillä Mimmi odotti pariskunnan ensimmäistä lasta. Kesäkuussa 2007 he lomailivat Kreikan Santorinilla. Matti oli etukäteen miettinyt, että paikka voisi olla sopiva kosinnalle. Hän vilkuili salaa minkä kokoisia sormuksia Mimmi käyttää, ja valinta osuikin melko hyvin kohdalleen.

Vaikka Mimmi oli aiemmin vitsaillut kosinnasta, se tuli silti ihanana yllätyksenä. Tapahtuman puitteet olivat romanttiset. Pari oli illallisella merenrannalla auringon laskiessa. Vaikka Mattia hieman hermostutti etukäteen, Mimmi ei sitä huomannut. Matin mielestä ilta kului nopeasti, sillä pian eteen tuotiin jo jälkiruoat. Oli vaikeaa löytää se täydellinen hetki kosinnalle. H-hetkellä pöytään oli saapumassa tarjoilija, joka onneksi ymmärsi yskän ja peruutti takavasemmalle.

Tulevat häät
Hääpäivää ei päätetty saman tien, vaan se tarkentui viime kesän lopulla. Mimmi ja Matti vihitään Helsingin maistraatissa heidän kihlapäivänään 3. kesäkuuta. Pari mietti pitkään mahdollisuutta mennä salaa naimisiin ja paljastaa asia muille vasta jälkikäteen. Heistä pienet häät tuntuvat romanttisemmilta ja tunnelmallisemmilta. Vihkimispäivä on parin oma juttu, jolloin he voivat rauhassa keskittyä toisiinsa. He ovat kokeneet paineita isompien häiden järjestämisestä, mutta tällainen järjestely sopii heille parhaiten.

Vaikka vihkimistilaisuudesta tuleekin pieni ja mahdollisimman yksinkertainen, he päätyivät järjestämään hääjuhlan loppukesästä, 8. elokuuta. Silloin he pystyvät keskittymään vieraisiinsa. He ovat kutsuneet noin 50 vierasta juhlimaan kanssaan 400 kilometrin päähän Helsingistä, Kiteelle. Koska varsinkin Matilla on iso suku, rajattiin vierasjoukko vain lähimpiin eli vanhempiin, sisaruksiin ja ystäviin.

Hääpaikka Riusku on sulhasen puoleisen suvun omistama, noin satavuotias rakennus. Idylliseen järvenrannalla sijaitsevaan ympäristöön kuuluu myös puutarha. Mimmi ihastui paikkaan jo ensikäynnillään ja ajatteli sen sopivan täydellisesti hääjuhlaa varten, vaikkei silloin suunnitellutkaan vielä omia häitään.

Haastatteluhetkellä häiden suunnittelu oli hyvässä vauhdissa. Mimmin hääpuku on valmiina ja pitopalvelu varattu. Vaikka juhlaan ei ole tulossa puhumaan laamannia tai henkikirjoittajaa, hääpari aikoo pitää pienen seremonian. Sen yksityiskohtia mietitään vielä, mutta tarkoituksena on vahvistaa ja lausua vihkivalat vieraiden edessä. Mimmi ja Matti suunnittelevat ja tekevät kutsut itse, tosin he ovat jo alustavasti kutsuneet valtaosan vieraista.

Vaikka pari päättää häihin liittyvistä asioista yhdessä, sulhanen hoitaa enemmän käytännön asioita morsiamen keskittyessä kädentaitoja vaativiin tehtäviin. Mimmi suunnittelee kutsujen lisäksi hääpaikan koristelutkin itse. Juhlapaikka on niin hieno, ettei se parin mielestä kaipaa runsasta koristelua. He aikovat mennä Riuskuun viikkoa tai kahta ennen hääpäivää valmistelemaan paikan juhlakuntoon. Parin vanhemmat osallistuvat taloudellisesti häihin, mutta tulevat myös paikan päälle auttamaan.

Mimmi ja Matti toivovat pystyvänsä rentoutumaan ja nauttimaan tärkeästä päivästään. He uskovat, että jos kaikki järjestelyt on hoidettu etukäteen mahdollisimman valmiiksi, se riittää. Pitopalvelu on hankittu juuri siksi, että he huolehtivat ruoan ja juoman lisäksi tarjoilusta ja astioista. Mimmin ystävä toimii häiden seremoniamestarina, mikä osaltaan auttaa hääparia keskittymään itse juhlaan.

Mimmille paras häälahja olisi, jos heidän tyttärensä Manna oppisi kävelemään häihin mennessä. Näin hän voisi kävellä vanhempiensa kanssa ja heitellä esimerkiksi kukan terälehtiä. Jos kävely ei suju vielä häissäkään, Mimmi suunnittelee koristelevansa Mannan rattaat hienoiksi.

Häämatka koittaa syyskuun alussa, jolloin Mimmi ja Matti lähtevät yhdessä Mannan kanssa Korfulle kahdeksi viikoksi. Aiemmin omatoimimatkailua suosinut pari päätyi tällä kertaa pakettimatkaan, koska mukana on pieni lapsi.

Odotuksia ja toiveita
Mimmin ja Matin esikoinen, Manna, syntyi lokakuussa 2007. Lapsen syntymä on luonnollisestikin vienyt aikaa keskinäisen suhteen hoidolta. Pieni lapsi vaatii jatkuvaa huomiota, eikä iltaisin välttämättä jaksa enää keskittyä toiseen. Onneksi mummola löytyy läheltä, ja Manna viettääkin usein aikaa siellä.

Lukuisten vanhempien lailla Mimmi ja Matti toivovat ajoittain lisää aikaa itselleen ja toiselle. Hoidossa olevaa Mannaa tulee monesti kuitenkin ikävä. Pari uskoo, että yhteistä aikaa siunaantuu enemmän Mannan kasvaessa isommaksi ja omatoimisemmaksi. Lapsi on toki myös lujittanut parisuhdetta. Yhteistä vastuuta ja yhdessä tekemistä on paljon enemmän kuin ennen. Mimmistä synnytyksen kaltaisen rankan kokemuksen jakaminen yhdessä Matin kanssa tuntui hyvin erityiseltä.

Parille on ollut koko ajan itsestään selvää, että lapsia saa tulla. He ovat eläneet yhteistä elämäänsä liiempiä suunnittelematta, ajatellen että eteen tulee se, mitä tulee. He haluavat Mannalle sisaruksenkin jossakin vaiheessa, mutta sen aika ei ole vielä.

Aiemmin Mimmi ajatteli, ettei halua mennä naimisiin, mutta mieli muuttui Matin myötä. Enää hän ei voisi kuvitellakaan olevansa kenenkään toisen kanssa. Matti kokee tavallaan jo saaneen Mimmin itselleen, yhteisen lapsen ja pitkään jatkuneen arjen ansiosta. Avioliitto onkin siis viimeinen silaus ja samalla suhteen julkinen virallistaminen. Menemällä naimisiin osoitetaan muillekin, että ollaan tosissaan. Samalla se tuo taloudellista ja henkistä turvaa elämään. Matti ei näe syitä olla menemättä naimisiin, jos aikoo elää elämäänsä toisen kanssa. 

Kumpikin toivoo, ettei naimisiin meno muuttaisi toisessa tai arjessa mitään. Mieltä painaneet asiat on ollut tapana keskustella auki, ja molemmat osallistuvat tasapuolisesti kotitöihin sekä Mannan hoitamiseen. Asiat ovat niin hyvin, että niiden haluaa säilyvän.