Hääteemana Japani

Elegantti vuokra-auto pysähtyy sorakentälle Loftan kirkon edustalle Västervikin pohjoispuolella. Morsiamen isä kapuaa ulos kuljettajan paikalta ja avaa oven tyttärelleen Annalle. Fredrikin vanhemmat odottavat kirkon portilla yhdessä papin kanssa. Viimeinenkin vieras on juuri mennyt sisään kirkkoon. Kukaan ei olisi uskonut, että tulevan herra ja rouva Ekmanin ajoitus saapua vihkimiseen olisi näin täydellinen. Yhtäkkiä Anna huudahtaa:”Morsiuskimppu!” Annan isä syöksyy takaisin autoon ja katoaa hetkessä. Järjestys on palannut. Onni onnettomuudessa on, että valokuvaajalla on nyt aikaa ottaa joitakin kuvia kirkon ulkopuolella.

Oli elokuun ensimmäinen päivä vuonna 2009, ja olimme vihdoin kulkeneet loppuun sen tien, joka alkoi vuosi sitten, kun menimme kihloihin Yasuragi Hasseluddenissa Tukholman saaristossa. Vuosi oli ollut täynnä ideoita, suunnitelmia, puhelinkeskusteluja, matkoja ja käytännön järjestelyjä. Intensiivinen ja mukava vuosi, joka vihdoinkin kantaisi hedelmää. 

Pieni kevyt pilvi lipuu läpi kirkkaansinisen taivaan vihkimisen jälkeen. On aika ottaa valokuvat. Sekä morsian että sulhanen ovat innoissaan ja leikkimielisiä, joten valokuvaajalla on täysi työ saada heidät pysymään edes hieman vakavina joissakin kuvissa. Valokuvaajan pyynnöstä raivaavat he tiensä pellon läpi uusilla juhlakengillään saadakseen muutamia herkullisia kuvia kaurapellon keskellä.

Olemme todella etuoikeutettuja, sillä Fredrikin äiti on ammattimainen muotokuvaaja. Valokuvat hääpäivästä ovat ehkä tärkein muistomme. Toki vieraidenkin ottamat kuvat ovat sekä hauskoja että hienoja, mutta ne eivät milloinkaan vedä vertoja ammattilaisen ottamille kuville. Valokuvien ottamisen ajaksi meidän piti keksiä vieraillemme jotakin tekemistä pakollisen ajankulukävelyn sijaan. Asia järjestyi siten, että eräs hyvä ystävämme järjesti seurakuntatalolla kuoroharjoitukset (!), joissa vieraat harjoittelivat juhliamme varten kootun lauluvihkon lauluja neliäänisesti. Koska sekä me molemmat että monet ystävistämme ovat kuorolaulajia, tuntui se luontevalta osalta suurta päiväämme.

Näyttävä 1700-luvun herraskartano Åkerholmissa loi täydellisen taustan häävieraille, kun morsiuspari saapui kahden hevosen vetämillä kärryillä. Kun vaunut saapuivat päärakennukseen johtavan kujan päähän, ohjasti ajaja hevoset laukkaamaan loppumatkan. Pääsisäänkäynnin portailla odotti pappi paria vielä kerran toteuttaakseen perinteisen  japanilaisen san-san-kudo-hääseremonian. Vihkipari ja heidän vanhempansa nauttivat yhdessä joitakin kulauksia sakea, mikä symbolisoi perheiden yhdistymistä.

Koska olimme tavanneet yhteisen harrastuksemme jujutsun parissa, halusimme häihimme japanilaisteeman. Emme japanilaisia häitä vaan teeman, joka olisi juhliemme punainen lanka. San-san-kudosta tuli yksi tämän teeman mieleenpainuvimmista osista, kuten myös kukkalaitteista ja graafisesta japanilaisaiheisesta koristeesta, jonka Anna oli tehnyt yhdessä Fredrikin äidin kanssa. Koriste, jonka tärkein elementti oli japanilainen rakkauden symboli, näkyi kaikkialla: kutsuissa, vihkiseremonian käsiohjelmassa, sulhasen asussa ja jopa hääkakussa.

Kun herkullinen viiden ruokalajin päivällinen oli nautittu, vieraat jaloittelivat kauniissa saleissa, joita koristivat 1700-luvulta peräisin olevat seinämaalaukset sekä tyylikkäät antiikkihuonekalut. Eräässä päivällispöydän nurkassa istuu joukko vieraita ja tarjoiluhenkilökuntaa laulamassa neliäänisesti. Toisessa huoneessa tarjoillaan Midnight Samurai -nimisiä drinkkejä. Ne, jotka kulkevat pidemmälle ohi romanttisen hääsviitin, löytävät yllätyksekseen jousikvartetin, joka soittaa ja laulaa. Yhä useammat vieraat kokoontuvat kvartetin ympärille. Alkaa olla häävalssin aika.

Täydelliset häät edellyttävät pikkutarkkoja etukäteisvalmisteluja, mutta myös onnea. Jousikvartetin löytäminen voi esimerkiksi olla paljon odotettua vaikeampaa, ja kun lopulta olimme löytäneet kvartetin, heidän sellistinsä meni ja mursi ranteensa. Onneksi kaikki järjestyi. Ruoka oli toinen onnenpotku. Pitopalvelu, jonka valitsimme, oli hyvin avulias ja onnistui kokoamaan toiveidemme mukaisen japanilaisvaikutteisen päivällisen hyvin valittuine ruokajuomineen. Ehkä kuitenkin olimme kaikkein tyytyväisimpiä siihen pieneen kuoroon, joka lauloi kirkossa ja toimi myös juhlien tarjoiluhenkilökuntana. Se oli hyvä tapa saada mukaan myös kaukaisempia ystäviämme, jotka todella vaikuttivat siihen, että päivä onnistui kokonaisuudessaan.

Olemme molemmat sitä mieltä, että hääpäivämme oli sekä onnellisin että tärkein päivä elämässämme. Suurin menestyksen avain oli se, että olimme istuneet alas ja kirjoittaneet listan, jossa määrittelimme, mitä todella haluamme. Vieraiden informoiminen on myös tärkeä asia. Perustimme sekä hääsivuston että sähköpostilistan, joiden kautta tietoa oli helppo jakaa.

Yksi niistä harvoista asioista, joita kadumme, on, että yritimme ommella hääpuvun itse. Vaikka Annan äiti teki Annan suunnitteleman puvun kanssa töitä lähes ympärivuorokautisesti, oli koko hääprojektin romahtaminen lähellä. Ilman ihania perheitämme emme olisi koskaan onnistuneet saamaan kaikkea tehdyksi.

Kello on yli kaksi yöllä ja rauha alkaa viimeinkin laskeutua kartanon ylle. Palkatut ajajat (hekin etäisempiä ystäviä) ovat ajaneet sukkulaliikennettä juhlapaikan ja alueen retkeilymajan välillä, ja osa vieraista on päätynyt vuokraamaan mökin kartanon mailta. Vastanaineet vaihtavat pitkän suudelman ja vetäytyvät hiljalleen hääsviittiin.