Liitto sinetöitiin onnenkyynelin

Harva sulhanen on pohjustanut kosintaa yhtä huolellisesti kuin Tuomas. Kun olimme olleet vuoden yhdessä, teimme matkan Phuketiin. Mira-Nina oli joskus kertonut haluavansa The Beach -elokuvan filmauspaikalle Maya bayhin. Teimme saariretken ja vasta perille tultuamme hän tunnisti paikan, josta innostui niin, ettei ollut pysyä veneessä.

Tällaisen “avun” voimin uskalsin kysyä, onko tämä niin täydellinen paikka, että voin pyytää sinua vaimokseni. Mira-Nina oli sokissa ja minä helpottunut myöntävästä vastauksesta. Kysymys oli tärkein asia, jonka olen elämässäni suustani päästänyt. Polvet tutisivat koko illan, Tuomas muistelee.
Samalla matkalla teetettiin sileät valkokultaiset sormukset, mutta vieläkin tärkeämpää oli yhteisen tulevaisuuden, lapsien ja kodin suunnitteleminen.

Tuumasta toimeen
Lapsen saaminen lykkäsi häitä kahdella vuodella. Häät haluttiin järjestää kesällä, jolloin juhlaan saatiin kaikki rakkaimmat ihmiset.
Sisarestani oli tulossa pappi, joten hän pystyi siten vihkimään meidät eikä sen parempaa lahjaa voisi juhlassaan saada, Tuomas jatkaa.
Mira-Ninan vuosi ennen häitä sujui lapsen kanssa hääohjelmia katsellen ja ideoiden. Juhlapaikaksi löydettiin Liljan kartano Kälviältä. Tämä maalaistunnelmallinen miljöö oli sattumalta ollut myös Tuomaksen mummon käymä kansakoulu. Kartano osoittautui täydelliseksi paikaksi juhlille, jossa oli paljon lapsia.

Valintavaiheessa parin naapurikirkkoon ei enää ollut vihkimisaikoja. Näin sattumalta toteutui Mira-Ninan vanha toive tulla vihityksi ulkoilmassa.
Häissä haluttiin panostaa sormusten lisäksi pukuun ja valokuvaukseen. Hääpuvuksi valittiin kuin sattumalta ensimmäiseksi sovitettu malli, vaikka aidon morsiamen tapaan sovitettiin vielä 13 muutakin pukua.
Minulla on vahva oma maku, joten vastasin itse kutsuista ja koristelusta.
Neilikat taisivat olla juhlien ainoa minikatastrofi. Niiden piti olla fuchsian värisiä, mutta saimmekin purppuranvärisiä. Ajoimme kaikki kukkakaupat läpi ja poimimme kaikki lilasta vaaleanpunaiseen. Itse asiassa asetelmat olivatkin kauniimpia monivärisinä, Mira-Nina nauraa.

Tuskin samanlaista päivää koskaan
Hääaamu aukesi ennustetun epävakaisen sijasta helteisenä. Päivä oli tiivis ja tunnelmallinen, kun tärkeät ihmiset olivat siinä läsnä.
Enon vaimo oli tuonut puolet häätarvikkeista Göteborgista asti ja kampaukseni oli serkun vaimon lahja. Hän myös lauloi juhlassamme. En tiedä miten selviydyimme niin tunteikkaasta juhlasta, Mira-Nina muistelee.
Sulhasen sisaren vihkipuhe sai taas kaikki kyyneliin.
- Epäilen tuleeko ikinä enää elämässä olemaan sellaista hetkeä. Miehetkin kertoivat itkeneensä, Tuomas kertoo.
Sisko muisteli tapaamistamme ja seurusteluvaihetta ja sitä, miten pienistä asioista voi tulla jotakin näin hienoa.
Meikistä ei olisi sinä päivänä kannattanut maksaa, kun kyyneleet huuhtoivat ne jo alkumetreillä, Mira-Nina lisää.
Rento juhla kesti kokonaiset 12 tuntia. Mustapekkapossua seurasi vadelma-valkosuklaa-tuorejuustokakku ja häätanssina tanssittiin Janne Raappanan Kaksi onnellista. Tuttu juttu -kisan palkinnoksi pari sai sydänaurinkolasit, joiden kautta voidaan katsoa elämää onnellisesti.

Hääkuvaus kruunasi juhlan
Alunperin tuttavan piti kuvata häissä, mutta Kokkolan häämessuilla valokuvaaja Anu Sundell sai Mira-Ninan toisiin ajatuksiin.
Koska en halunnut sulhasen näkevän minua ennen vihkimistä, Anu suositteli minulle kuvausta häitten jälkeen. Sellaista vaihtoehtoa en osannut ajatellakaan. Hääkuvaus maanantaina oli mukava lopetus juhlaviikolle. Nautimme pukeutua vielä kerran juhlavaatteisiin, Mira-Nina korostaa.

Pari päätyi pitkään miljööhääkuvaukseen kauniissa iltavalossa. Kun lopputuotteeksi kaavaillaan kirjaa ja taulua, saadaan esille kaikki ne ihanat yksityiskohdat, joita he haluavat juhlastaan muistaa.
- Olemme kokeilleet extreme-lajeja mm benji-hyppyä, josta syntyi ajatus , että päättäisimme kuvauksen hyppäämällä mereen, Tuomas jatkaa.
Luulin tulevani kuvaussuunnitteluun kuuntelemaan, kun naiset puhuvat, mutta sytyin täysillä asiaan, kun päästiin tähän suunnitelmaan.
Sopiva paikka löytyi kauniista Palma-nimisestä merellisestä miljööstä, jossa on myös hyppytelineet.

Suunnittelussa otimme kaikki riskit huomioon. Oli vaara, että Mira-Nina sotkeutuisi leveään pukuunsa, joten bestman lähti koehyppääjäksi ja naaraajaksi. Morsiuspari ei voisi hypätä kertaa enempää, joten bestmanin avulla haimme oikeaa korkeutta, kulmaa ja tarkennustapaa. Kun pari viimein pääsi itse asiaan, moottoriperät lauloivat ennakoidulla tavalla. Onnistunutta lopputulosta varmisti myös kollega Anne Yrjänä omalla kamerallaan. Onneksi sitä naaraajaa ei sitten tarvittu, Anu Sundell nauraa.

Puku tuli kuntoon pesulassa, mutta sitä edeltäneenä yönä tuoksu kylpyhuoneessa oli kamala, kun kaikki tuoksui kalalle, nauravat kuvauksesta yli kaiken nauttineet Mira-Nina ja Tuomas Hägg.