Maija ja Jari 24/7

Avioliiton solmiminen alkoi tuntua ajankohtaiselta Maijan valmistuttua restonomiksi ja itseni saatua insinöörin paperit. Niinpä menin kesällä 2009 kultasepänliikkeeseen ja hankin medaljongin, johon kaiverrutin päivämäärän 24.7.2010. Annoin korun Maijalle syntymäpäivälahjaksi, ja niin oli hääpäivä sovittu. Koska kihlapäivämme 19.7. ei osunut lauantaille, oli pakko valita jokin muu. Huomasin, että  seuraava lauantai on 24. heinäkuuta. Se on jopa minun erittäin helppo muistaa, koska siitä muodostuu muoti-ilmaus 24/7. Kyseinen ilmaus tarkoittaa koko ajan, joten se sopii mielestäni erittäin hyvin hääpäiväksi, koska siitä eteenpäin ollaan naimisissa 24/7.

Suunnitteluun ja valmisteluihin oli aikaa noin vuosi. Kirkon valinnassa ei ollut ongelmia. Olin nimittäin jo hyvissä ajoin seurustelumme aikana tehnyt selväksi, että reunaehtona naimisiinmenolle on vihkipaikka. Niinpä varasin Kanta-Loimaan kirkon. Juhlapaikaksi varattiin Paijan maatilamajoitus Ypäjällä ja orkesteriksi turkulainen E-band. Vieraslistan laatiminen ja väkimäärän rajaaminen oli ehkä työläin yksittäinen osio häiden järjestelyissä. Päätimme kutsua 100 – 110 vierasta. Mitään teema emme halunneet valita. Meistä avioliiton solmiminen ja sen juhlistaminen oli riittävä teema häille. Morsiamen toivomuksesta meidän häissämme oli puheiden pitäminen kielletty. Ainoastaan bestman sai pitää oman puheensa poikkeusluvalla. Loppujen lopuksi kuitenkin sanoin myös itse muutaman sanan omastani ja tuoreen vaimoni puolesta.

Kutsukortit tilasimme valmiina, koska emme kumpikaan ole innostuneita askartelemisesta. Hääkaramellit äitini tarjoutui ystävällisesti käärimään sellofaaniin. Hän teki myös kukkakoristeet pöytiin. Sen sijaan opaskylteistä olin muodostanut mielessäni selkeän vision, mutta haluamiani kylttejä ei ollut mahdollista saada mistään valmiina. Oli siis pakko ryhtyä itse toimeen. Verstas oli pystyssä olohuoneessamme useamman viikon. Työ kuitenkin kannatti, sillä vaikka itse sanonkin, kylteistä tuli melko näyttävät. Kuva ei tosin ole alunperin itse piirtämäni, vaan malli löytyi Googlen kuvahakua käyttämällä. Kiitokset siis alkuperäisen kuvan tekijälle.

Hääpäivän lähestyessä alkoi stressitaso nousta. Tuntui, ettei kaikkea ehdi millään varmistaa. Lomani alkoi vasta häitä edeltävänä päivänä, ja se päivä meni hääpaikan koristeluun. Säät olivat viime kesänä kautta linjan hyvät. Kuitenkin häitä edeltävällä viikolla sääennusteeseen alkoi ilmestyä sadepisaroita. Seurasin ennusteen kehittymistä useita kertoja päivässä. Alkoi näyttää siltä, että hääpäivämme tulisi olemaan koko kesän ainoa sadepäivä. Vettä oli luvassa aamusta iltaan. Eniten juuri siihen aikaan, kun oletettavasti kävelisimme kirkosta ulos. Riepoi niin, että pää meinasi hajota.

Odotus ja stressi päättyi
Hääpäivä valkeni pilvisenä, mutta vettä ei sentään satanut. Olimme Maijan kanssa molemmat viettäneet yömme omissa lapsuudenkodeissamme. Kävin aamulla pystyttämässä opasteet tienvarteen ja aloin sitten virittelemään pukua päälleni. Olo oli tilanteeseen nähden melko rauhallinen, ja suurin jännitys ja stressi tuntui jo jääneen taakse. Bestman Aleksi Rinne tuli paikalle sovitusti, ja kävimme hakemassa hääauton ja noudimme morsiamen. Kävimme hääkuvassa, joka kävi ennakoitua nopeammin. Pilvetkin alkoivat hälventyä taivaalta ja saapuessamme kirkolle, oli taivas miltei pilvetön.

Olimme sopineet papin kanssa tapaamisesta sakastissa puoli tuntia ennen vihkimistä. Puoli kahden aikoihin kirkkoon saapui kanttori ja serkkuni Susanna Torvi, joka oli lupautunut soittamaan flyygelillä Schumannin kappaleen Träumerei. Pappia sen sijaan ei näkynyt. Kello kävi uhkaavasti, ja vihkiraamattu sekä vihkitodistuskin olivat vielä täyttämättä. Kun seurakuntapastori Ritva Szarek ilmestyi paikalle noin varttia vaille, kaikki sujui mukavasti omalla painollaan. Paperit täytettiin ja lähdettiin kiertämään ulkokautta kirkon pääeteiseen. Olin ennakkoon kuvitellut, että jännitys tiivistyisi piinaavimmilleen juuri eteisessä tilaisuuden alkua odotellessa. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, sillä ehdimme vasta asettua asemiin, kun suntio jo avasi ovet kirkkosaliin. Mendelssohnin Häämarssi jyrähti soimaan, ja sitten se oli menoa. Kirkossa kaikki meni suunnitellusti, ja tunsin oloni koko ajan aivan rauhalliseksi. Pian kumpikin oli vakuuttanut tahtovansa toisensa, ja sormukset oli pujotettu sormiin. Poistuimme kirkosta onnellisina Kuulan häämarssin tahdissa.

Pieni kommelluskin sentään tapahtui. Olimme sopineet, että kierrämme vihkimisen jälkeen ulkokautta takaisin sakastiin, jotta voimme sitten tulla pääovesta uudelleen ulos hääväen asetuttua kirkon rappusille. Tämä suunnitelma ei kuitenkaan ollut kantautunut suntion korviin, ja ehtiessämme sakastin ovelle se oli lukossa. Hiivittiin sitten varovasti kirkon sivuovelle ja kurkittiin ovatko kaikki vieraat jo päässeet ulos. Onneksi olivat. Ehdimme tästä pienestä lenkistä huolimatta riisisateeseen juuri sopivasti häämarssin viimeisten sävelien vielä kaikuessa kirkossa.

Hääpaikalla tunnelma oli mukava ja rento. Sääennusteista poiketen sade loisti poissaolollaan, ja lämpötila oli miellyttävän lämmin. Ruoka oli todella hyvää. Seremoniamestari Arttu Hannula huolehti ansiokkaasti juhlan sujuvuudesta. Häävalssista selvittiin vähille jääneestä harjoittelusta huolimatta hyvin, ja E-band tanssitti myös muuta juhlaväkeä ansiokkaasti koko illan. Bestman piti hienon puheen, jossa kertasi yhteistä historiaamme ja antoi hyviä ohjeita avioelämään. Hääkimppua ja sukkanauhaa heitettiin myöhemmin illalla. Äitini oli järjestänyt yllätysesiintyjäksi taikuri Aaro Sorvan. Yllätys oli täydellinen ja todella onnistunut.  Varsinaisen shownsa jälkeen Sorva kierteli vielä vieraiden joukossa vääntelemässä lapsille ja lapsenmielisille ilmapalloista eläinhahmoja sekä esittämässä lähitaikuutta. Vieraat ovat muistelleet taikurin vierailua hymyssä suin vielä kuukausia häiden jälkeen!

Me morsiamen kanssa poistuimme paikalta puolen yön aikaan, viettämään hääyötä kylpylähotelli Caribiaan. Runsas joukko hääväkeä jäi vielä tuolloin jatkamaan juhlia kesäyöhön. Ennustettu sade ei alkanut missään vaiheessa. Vain muutamia pisaroita tuli jossain vaiheessa alkuillasta, mutta se ei varmasti pilannut kenenkään juhlatunnelmaa. Lopullisen valomerkin grillikatoksella vietetyille jatkoille antoi raju ukkoskuuro joskus aamuyön pikkutunneilla, mutta paikalla olleiden lausuntojen mukaan juhlat alkoivat tuolloin jo muutoinkin olla ohi.

Todellista laatuaikaa Floridan lämmössä
Häämatkalle Floridaan lähdimme vasta marraskuussa, sillä ei tuntunut järkevältä lähteä lomalle keskellä Suomen parasta kesää. Synkän syksyn keskellä parin viikon loma Miami Beachin lämmössä tuli todella tarpeeseen. Ehkä eniten matkalla nautimme toistemme seurasta ja kiireettömyydestä vailla arjen velvollisuuksia. Kohdevalinta oli molempien mielestä onnistunut, sillä näkemistä on todella paljon ja toisaalta joinain päivinä saattoi vain löhöillä hiekkarannalla ja uida Golfvirran miellyttäväksi lämmittämässä Atlantissa.