Meidän Rockabillyhäät!

Puolentoista vuoden kuluessa olimme ostaneet talon Bjärnumista ja kasvattaneet perhettämme pienellä Harley-pojalla (nyt 6 vuotta). Lisäksi perheeseemme kuuluvat Pärin poika Julius, 9 vuotta, ja minun poikani Viljam, 12 vuotta. 15. helmikuuta 2008 Pär kosi minua kimaltelevassa lumihangessa kesämökkimme lähellä lammen rannassa. Lapset hiihtivät, ja me seisoimme katselemassa, kun hän yhtäkkiä laskeutui polvilleen. Minun vastaukseni oli täsmälleen sama kuin Victorian: KYLLÄ, KYLLÄ, KYLLÄ, KYLLÄ!!!

Miksi juuri tämä teema?
Elämäni suurin haave on ollut saada suuret ja upeat häät. Mutta meidän tyylimme eivät aivan kohdanneet. Pär on todellinen prätkäkundi, hyvin treenattu, tatuoitu, ja hänen housuissaan roikkuu ketjuja. Hän on aina kutsunut minua prinsessakseen, ja sellaiseksi usein tunnenkin itseni. Sitten eräänä myöhäisenä yönä keksin: me pitäisimme häämme 50-luvun rockabilly-tyyliin. Pär ihastui ideaani. Olin alkanut suunnitella meidän häitämme jo ennen kuin Pär kosi minua, ja minulla oli kansio, johon keräsin kaikki löytämäni upeat ideat ja vinkit. Olen luonteeltani hyvin touhukas, ja siksi oli tiedossa paljon työntäyteisiä hetkiä.

Me halusimme todella tavanomaisesta poikkeavat häät, jotka kuvastaisivat sitä, keitä me olemme. Ja me rakastamme kaikkea 50-lukuun liittyvää.  Pär alkoi osallistua valmisteluihin; hän valitsi bändin ja musiikin, ruoat ja koristeet. Koristelu oli meille todella tärkeää. Halusimme luoda aidon 50-luvun tyylin ja tunnelman. Ostimme useita 50-luvun filmitähtien kuvia, ompelimme pilkullisia viirejä baaria ja lahjapöytää koristamaan. Minä ompelin esiliinat tarjoilijoillemme ja ostin jopa ”miestenlehden” (aitoa 50-lukua) miestenhuoneeseen (erittäin pidetty). Lauluvihkojen kansiin tuli Marilyn-silhuetti, ja ostin postikortteja filmitähdistä, joiden mukaan pöydät nimettiin. Kattauksessa oli mustaa, valkoista, roosaa ja pilkkuja.

Hääpukuni
Minulla on maailman ihanin ystävä Marie, joka tarjoutui ompelemaan hääpukuni, kun kuuli juhliemme teemasta. Me kävimme ostamassa kankaan, minä piirsin paperille unelmapukuni, ja hän ompeli sen. Ilman kaavoja hän loi puvusta juuri sellaisen kuin olin halunnutkin. Monien pitkään kestäneiden sovitusten jälkeen minä muutuin sellaiseksi rock-prinsessaksi, joka todella tunnen olevani. Pärin vaatteet ostimme kristianstadilaisesta putiikista; myyjän onnistui löytää etsimämme valkoinen puku liikkeen vintiltä! Pukua piti hieman korjailla, mutta lopputulos oli täydellinen. Pärin uskomattoman hienot spittari-kengät tilasimme netistä, kuten myös hänen superupeat pääkallon muotoiset kalvosinnappinsa. Lasten asut koottiin vähän sieltä täältä. Ajatuksena oli, että pojat pukeutuisivat samalla tavoin bestmanin kanssa.
Halusin suureksi päiväksemme kruunun päähäni. Tein sen itse hopeatyökurssilla.

Meillä meni kaksi päivää juhlapaikan järjestämiseen ja koristamiseen; vanhempani, isosiskoni ja anoppini auttoivat meitä noina päivinä. Me muun muassa levitimme yli 100 lakanaa, jotka sitten kiedoimme tuolien peitteiksi (pelkästään tähän meni 6 tuntia). Mutta kaikki oli vaivan arvoista, lopputulos onnistui yli odotusten.

22 toukokuuta 2010
Heräsin kello 6.50, herätin lapset sekä tulevan mieheni, nappasin samppanjan mukaani ja sen jälkeen se olikin menoa. Skoolasimme ja söimme, ja minä laitoin Pärin hiukset. Kello 7.50 siskoni tuli hakemaan minut ja vei minut Blå-salonkiin Hässleholmiin. Ystäväni Lisen työskentelee salongissa, ja hän laittoi hiukseni. Olimme tavanneet useita kertoja, ja Lisen oli uskomattoman kärsivällinen minun kanssani. Serkkuni Jamie oli saanut kunnian tehdä häämeikkini. Kello 10.40 sisareni mies haki meidät ja vei meidät Kristianstadin Quality Grand -hotelliin, jossa pukeuduimme ja tapasimme valokuvaajamme. Hotellilla näin tulevan mieheni kyyneleet silmissä. Eräs ystävämme, joka oli ajanut moottoripyörällä koko matkan häihimme Hollannista asti, oli pikkuisessa Bjärnumissa ajanut yhteen auton kanssa. Kukaan ei tiennyt, miten ystävämme oli käynyt, emme voineet kuin odottaa. Minun maailmani kääntyi ylösalaisin, ja vaati aika paljon voimia koota itsensä uudelleen. Tuntia myöhemmin kuulimme, että ystävämme oli kuin ihmeen kaupalla selvinnyt lähes vammoitta.

Vihkiseremonia
Päivä jatkui valokuvauksella Tivolparkenissa. Kaikki tuntui epätodelliselta, ja ilma säteili kilpaa meidän kanssamme. Ehdimme takasin hotellille nauttimaan hieman samppanjaa, ennen kuin oli aika lähteä kirkkoon. Kello 15.00 saavuimme Nosabyn kirkkoon, jossa vastassamme oli salamavalojen räiskettä, sillä paikalla oli paikallislehden valokuvaaja, joka oli tekemässä lehteen juttua häistämme. Silloin alkoivat polvet tutista. Ensimmäisinä sisään menivät Pär ja Micke, sitten lapset. Kun Julius istuutui alas soittamaan, oli minun ja isäni aika mennä sisään. Julius soittaa Mendelssonin häämarssia sähkökitarallaan, ja portit avautuvat. Nyt se sitten tapahtuu, ehdin ajatella, todellakin – nyt se tapahtuu. Elämämme suurin päivä! Menen sisään isäni käsipuolessa. Perässämme seuraavat morsiusneito ja bestman. Minun hymylläni ei ole loppua. Tuolla edessä seisoo hän, minun tuleva mieheni. The love of my life! Isä suukottaa minua poskelle ja luovuttaa käteni Pärille. Tämä on niin ihanaa, niiiiin kertakaikkisen ihanaa! Pär antaa minulle suukon, ja me jatkamme matkaamme alttarille. Vihkimisen toimittaa Alve Svensson, sama pappi, joka on aikoinaan ollut Pärin rippipappina. Pappi on hauska ja leppoisa. Olemme yhdessä puhuneet siitä, millaisen vihkiseremonian haluamme.  Aplodit ja riemunhuudot ovat täysin sallittuja ja erittäin toivottuja, sanotaan käsiohjelmassamme. Ja riemujuhla siitä tulee. Pärin ystävä Tenny soittaa ja laulaa. On vaikeaa hillitä kyyneleitään. Tenny esittää kolme rock-balladia, jotka on tarkkaan valittu niiden koskettavien sanoitusten perusteella. Juhlaväki taputtaa ja kiljuu riemusta; mikä ihana tunne. Meidän laulumme ovat: When I see you smile, When I look into your eyes ja You are my religion.

Vihkitoimituksen jälkeen meitä onniteltiin kirkon pihalla. Vieraat ajoivat juhlapaikalla, jossa heille tarjoiltiin samppanjaa heidän seurustellessaan keskenään. Sitten oli meidän vuoromme. Tunne on lähes satumainen, kun noin 20 Harley Davidson -moottoripyörää, meidän 54-vuoden Buickimme, jota isäni ajoi ja jonka kyydissä olivat myös äitini ja lapsemme, sekä 50-luvun Chevrolet, jonka kyydissä oli osa vieraistamme, lähti ajamaan. Lisää skoolausta ja seurustelua juhlan teeman mukaisesti pukeutuneiden vieraidemme kanssa. Olemme todella otettuja siitä, että niin monet olivat käyttäneet paljon aikaa hankkiakseen oikeanlaiset juhla-asut. Jotkut miesvieraista olivat jopa antaneet hiustensa ja pulisonkiensa kasvaa vain meidän takiamme. KAIKKI oli niin upeaa! Lapsenvahti kävi hakemassa lapsemme, ja juhla pääsi alkamaan. Noin kello 18 tarjoiltiin alkupalat, ja samaan aikaan saapui myös joukko hollantilaisia ystäviämme. Kaksi heistä oli hakemassa aamupäivällä kolariin joutunutta ystävämme sairaalasta. Hän saapuisi sopivasti pääruoalle. Hänet vastaanotettiin raikuvin suosionosoituksin. Alkuruokana oli Caesar-salaatti kanalla, pääruoaksi rockabilly-hampurilainen, lohkoperunoita ja kahta eri kastiketta. Jälkiruoaksi tarjoiltiin Hollywood-juustokakkua mustikkakastikkeen kanssa sekä vuokaleivoksia avecin kera.

Minun uskomaton isäni piti illan ensimmäisen puheen, joka oli mahtava ja tunteikas. Sitten oli siskoni vuoro, ja hän yllätti meidät täysin laulamalla puhumisen sijaan (You are my sister) niin upeasti, että kaikkien silmäkulmat kostuivat. Seuraavan puhujan olisi etiketin mukaan pitänyt Pärin isä, mutta valitettavasti hän nukkui pois vuonna 2007. Pärin isosisko Jeanette otti tehtävän itselleen ja piti puheen, joka ei koskaan unohdu. Koko Perssonin perhe on hyvin urheilullinen. Pär on pelannut jääkiekkoa kuusivuotiaasta. Jeanette kuulosti ihan urheiluselostajalta, aivan kuin hän olisi selostanut jääkiekkopeliä. Aivan mieletön puhe. Myös meidän seremoniamestarimme, Pärin isoveli Jonas, hoiti tehtävänsä loistavasti. Kaikki sujui erinomaisesti, ja Jonas järjesti meille pieniä yllätyksiä, kuten ilmapallofanfaarin. Mahtavaa! Ja entäpä ne kirjekuoret, joita jaoimme vieraillemme ja joissa oli sisällä pieniä tehtäviä.

Täysosuma!
Bändimme, The Boogiecats, alkoi soittaa noin kello 22.30. Täysosuma! Aloitimme häävalssilla, Love me tender – tietenkin! Sitten juhliminen alkoi oikein toden teolla. En ole koskaan nähnyt niin monien tanssivan kuin sinä iltana ja yönä. Kaikki olivat tanssilattialla mukaan luettuna 87-vuotias Berit-täti. Mieheni ei ollut koskaan nähnyt sellaista taituruutta. Vieraiden viihtymistä ei voi tulkita väärin, kun näkee tanssilattialla otettuja valokuvia: helmeileviä hikipisaroita ja loppumattomia hymyjä. Tavan mukaan hääparin pitäisi poistua juhlista ensimmäisenä. En vain ole koskaan ymmärtänyt miksi, kyseessähän on meidän ainutkertainen juhlamme. Me juhlimme aamuyöhön kello neljään asti, sitten lukitsimme ovet ja lähetimme viimeisetkin vieraamme kotiin.

Hääyö oli todella ihana, tosin emme nukkuneet paljoakaan ennen kuin oli aika mennä aamiaiselle yhdessä paikalla yöpyneiden vieraidemme kanssa. Oli mahtavaa tavata heidät heti seuraavana päivänä, jutella juhlapäivästä ja ikään kuin koota yhteen koko juhlat. Lähdimme hotellista vasta kello 15.00.
Perjantaina 28. toukokuuta lähdimme ihanalle häämatkallemme. Kaksi päivää Fort Lauderdalessa ja sitten viikon risteily Karibialla. Vain me kaksi, ihanaa vain nauttia toisistamme. Matka, jota emme koskaan unohda.
Tuhannet ja vielä tuhannet kiitokset teille kaikille, jotka loihditte häistämme ikimuistoiset!