Mikko ja Yvonne

Mikko ja Yvonne

Nyt se päivä on sitten tässä, ei jännitä vielä yhtään eikä tunnu erilaiselta.

Teksti: Mikko ja Yvonne | Kuvat: Nea Barman

Aivan normaali lauantaiaamu, heräsin yksin ilman sulhastani Mikkoa, joka nukkui kotonamme, kun minä yövyin vanhempieni luona lapsemme, Avan, kanssa. Söin nopean aamupalan ja sitten lähdin äidin ja mummon kanssa kampaajalle.

Tuolloin ulkona tihkui vettä, joka kuitenkin toivottavasti loppuisi ennen klo 16, kun vihkimisen aika koittaisi. Istuin kampaajan tuoliin, kampaaja kysyi miltä nyt tuntuu? - Ei kummemmalta, vastasin, vieläkin normaali lauantaiaamu, ainoana erikoisuutena se, että istuin kampaajalla jo kello 9 aamulla. Kului pari tuntia ja olin valmis. Sitten vanhempien luo takaisin ja vuorossa seuraavaksi meikkaaminen. Äitini ja kaasoni olivat jo valmiita. Minulle laitettiin vielä meikki naamaan ja Niinattaresta, Helsingistä, hankittu morsiuspuku päälle. Vieläkään ei tuntunut oudolta. Muutamia kuvia näpsittiin Ava-tyttäremme sylissäni. Hän kyllä katsoi mammaa hiukan oudosti. Meikin aikana sulhaseni Mikko ja bestmanit olivat koristelleet hääautomme valmiiksi. Sade oli onneksi lakannut, ja aurinko pilkotti pilvien välistä. Mikko oli tyytyväinen, koska voisi käyttää uusia aurinkolasejansa.

Mikko ja Yvonne

Annoimme molemmat suukon Avalle, ja istuimme autoon. Eikun menoksi. Kun pääsimme Tuusulanväylälle, ja meille vieras auto ohitti kuuluvasti töötäten, samanaikaisesti kun kaikki autossa olijat nostivat peukkunsa meille pystyyn, tuli minulle ensimmäinen kyynel silmään. Tämä on nyt se päivä, jota olemme odottaneet siitä lähtien kun kihlauduimme.

Tapasimme helmikuussa 2008 helsinkiläisessä yökerhossa. Kihloihin menimme toukokuussa 2008, ja tyttäremme syntyi tammikuussa 2009. Kaikki tapahtui nopeasti, mutta harkitusti. Pokeritermejä käyttäen All In, panoksena elämä ja palkintoja Ikuinen Rakkaus.
 
Saavuimme Helsingin Tuomiokirkon pihaan, jossa valokuvaajamme ja ystäväni Nea Barman jo odotti meitä. Tuuli oli kylmä ja niin voimakas – voimakkain vuosikymmeniin –,  että se vei meidät lähes mennessään, mutta samalla lisäsi ihanaa, ainutlaatuista tunnelmaa kuviimme.

Mikko ja Yvonne

Vähitellen kello tuli 15:40, ja pääsimme kirkkoon. Minä yhdessä kaasojeni ja morsiustyttöineni kanssa menimme morsiushuoneeseen, kun taas sulhanen ja bestmanit, sulhasen veli ja lankomies, jäivät vielä kirkon puolelle tervehtimään häävieraita leppoisissa tunnelmissa. Siihen asti, kunnes kello löi 15:50, ja oli aika siirtyä sakastin puolelle odottamaan H-hetkeä. Silloin vasta sulhaselle iski se pitkään ”pelätty” jännitys, joka tosin meni ohi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, siitä kiitos papille, joka rentoutti tunnelman hetkessä, heittämällä muutaman vitsin. Kun ovi aukaistiin ja siirryttiin alttarille odottamaan tulevaa vaimoani, oli olo mitä mahtavin. Pian appiukkoni saattaisi hänet luokseni, että päästäisiin itse asiaan, eli naimisiin menoon, joka kruunaisi onnellisen suhteemme.

Mikko ja Yvonne

Vihkiminen meni hienosti. Ihan kuin se olisi mennyt hetkessä, eikä siitä hetkestä olisi halunnut luopua, koska molemmilla oli alttarilla semmoinen olo, mistä ei ollut osannut haaveillakaan.

Mikko ja Yvonne

Kirkonmenojen jälkeen koitti aika juhlia! Hääpaikkanamme oli upea Villa Haka Munkkiniemenrannassa. Tarjolla oli runsaasti hyvää juomaa ja ruokaa, joista vastasi pitopalvelumme Sååsicatering. Ennen kaikkea oli mahtavaa, kun kaikki läheiset olivat yhdessä juhlistamassa suurta hetkeämme, ja kaikki olivat juhlatuulella.

Ilta kului vauhdilla. Välillä oli hauskoja pienimuotoisia tehtäviä ja leikkejä, joista vastasivat kaasot. Loppuilta meni mukavasti, bändin, Part Sevenin, pitäessä juhlijat tanssilattialla aina valomerkkiin asti. Tuolloin olikin jo aika hääyön, joka vietettiin Kalastajatorpalla, mutta siitä ei kerrotakaan sen enempää. Tällainen oli meidän häätarinamme kaikessa lyhykäisyydessään, mutta mahtavilla, ikimuistoisilla kuvilla maustettuna, joista suurkiitos valokuvaajallemme.

Julkaistu 20.12.2010

  • Liitto sinetöitiin onnenkyynelin

    Liitto sinetöitiin onnenkyynelin

    Kokkolalaisia Tuomasta ja Mira-Ninaa yhdisti sama koulureitti ensimmäisestä luokasta asti, mutta uusin silmin he katsoivat toisiaan vasta aikuisena.

  • Miten teidän unelmien hääpäivä toteutui?

    Miten teidän unelmien hääpäivä toteutui?

    Nyt teillä on mahdollisuus jakaa häätarinanne Häät ja Juhlat-lehden lukijoiden kesken. Miten kosinta tapahtui, miten hääsuunnittelut sujuivat ja miten j...

  • Elämänmittainen maratoni

    Elämänmittainen maratoni

    Lyödessäni vetoa Singstarin voitosta en kuvitellut olevani se, joka kiskoo seuraavana päivänä lenkkitossuja jalkaansa treenatakseen puolimaratonille!

  • Rakkaustarina alkaa...

    Rakkaustarina alkaa...

    Tapasimme jo opiskeluaikoina yliopiston käytävillä. Elämäntilanteidemme johdosta meni peräti kymmenen vuotta, ennen kuin oikeasti rupesimme seurustelemaan.

  • Tuplahäät

    Tuplahäät

    ”Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo” oli kaksoissisarten Hannan ja Jennyn mielessä viime kesänä, kun he suunnittelivat tuplahäitä yhdessä tulevien miestensä Lukaksen ja...

  • Lämminhenkiset häät Puijon Majalla

    Lämminhenkiset häät Puijon Majalla

    Mieheni ja minun yhteinen elämä alkoi romanttisesti kuntosalin vastaanotosta reilu viisi vuotta sitten. Tuntui alusta asti silti, että olisimme tunteneet toisemme jo k...

  • Niina ja Vesa

    Niina ja Vesa

    ”Onnen kahle kultainen, lämmin loiste rakkauden. Ihanin tunne ihmisen, sydän on löytänyt sydämen.”

  • Maija ja Jari 24/7

    Maija ja Jari 24/7

    Seurustelumme alkoi helmikuussa 2001 ja kihloihin menimme 19.7.2003 Maijan vastattua myöntävästi kosintaani Näsinneulan näköalatasanteella.

  • Eeva ja Markus

    Eeva ja Markus

    Sanotaan aina, että morsian stressaa ja morsian hoitaa kaikki hääjärjestelyt kuntoon. Pitääkö tämä paikkansa meidän jutussa, se selviää ehkä tekstistä.

  • Anne ja Tuomas

    Anne ja Tuomas

    Vietimme hääjuhlaamme Metsäkartanolla 13.3.2010 noin 70 sukulaisen ja ystävän voimin. 24-vuotias Karjalan tyttö Anne ja 21-vuotias pohjalaispoika Tuomas saivat toisens...