Mirja ja Juha-Matti

Reilu vuosi sitten tuntui sopivalta ajalta aloittaa tulevien häiden suunnittelu. Hääpäivää ei ollut vaikea päättää, sillä jo aikaisemmin olin kuullut vinkkiä, että 07.07.07 on lauantai. Tämä maaginen 070707 tulisi olemaan hääpäivämme, joka toivottavasti jää kaikkien, myös sulhasen, mieleen.

Häämatkakohde pysyi alusta alkaen salaisuutena morsiamelle. Monet kyselivät vuoden aikana, miten annoin sulhasen yksin päättää matkakohteen. Uskoin kuitenkin, että kymmenen vuoden tuntemisen jälkeen molempien unelmaloma olisi samanlainen.

Häiden suunnittelu aloitettiin valitsemalla juhlapaikka ja kaasot ja bestmanit. Hankin kauniin muistivihon, jota kannoinkin sitten tulevan vuoden ajan uskollisesti mukanani. Muistivihkoon kirjoitin alussa toiveita ja unelmia, ja mitä pidemmälle suunnitelmat etenivät, sitä enemmän vihkoon ilmestyi todellisia suunnitelmia mm. kuvia hääpuvusta ja kampauksesta. Olin myös päättänyt säilyttää jokaisen kuitin ostoksistani, jotta voisin myöhemmin tarkastella, mihin kaikkeen olimme rahaa laittaneet ja toisaalta muistiinpanot tulevat tarpeeseen tuleville morsianystävilleni. Kävimme mieheni kanssa läpi kaikki ystävät ja kontaktit, joita voisimme käyttää häissämme. Kanttori, bändi, kampaaja ja mm. floristi, olivat kaikki meille ennestään tuttuja ystäviä. Oli ilo saada käyttää heidän taitoaan hyväksi meidän tärkeänä päivänä.

Halusimme, että häissämme olisi paljon kukkia. Floristi-ystävän kanssa suunnittelimme ja teimme upeita asetelmia tanssilattian reunoille sekä jokaiselle pöydälle. Morsiuskimppuun halusin orkideoja ja sama teema jatkui myös vieheissä. Valitsimme häiden teemaväreiksi pinkin ja kerman, ja värit toistuivat niin kukka-asetelmissa kuin muissakin koristeissa. Hääkarkkien tehtävää ajoivat pienet karkkikepit ja silinterihatut, jotka oli jaettu jokaisen häävieraan paikalle.

Hääpäivän lähestyessä bestmanit pääsivät tositoimiin, kun tuli aika viettää sulhasen polttareita! Koko viikonlopun kestävät polttarit alkoivat moottoripyöräkyydillä kohti Nastolaa ja erästä mökkiä. Siellä silmät sidottuna sulhanen vedettiin keskellä järveä ja siteen avattuaan sulhasen alla oleva kumivene puhkaistiin ja sulhasta kehotettiin uimaan rantaan. Viikonloppuun kuului mm. karaokea, lentokonelentämistä ja neljätuntinen värikuulasota. Valokuvat todistivat värikuulasodan arvet. Polttareista palattuaan sulhanen taisi olla aika uupunut ja onneksi polttarit pidettiinkin jo kuukautta ennen häitä.

Morsiamen lähimmät ystävät ja sisko olivat pitäneet tiivistä sähköpostirinkiä puolen vuoden ajan ennen häitä – polttarit pitäisi tietenkin järjestää! Eräs maalaiskartano Etelä-Suomesta sai kyytiä, kun hieman alle 20 tyttöä ja yksi morsian suuntasivat sinne morsiustaiat mielessään…
Polttariaamuna koin pahaa-aavistamattomana yllätyksen, kun minut haettiin vanhempieni kotoa auton kyytiin ja matka suuntasi kohti Sysmän keskustaan! Sain maalaistyttö-henkisen asukokonaisuuden ylleni, joka herättikin Sysmän kaduilla hilpeitä katseita. Varsinainen ohjelma alkoi, kun sain kartan, jonka avulla suuntasin kohti lähistöllä sijaitsevaa urheilukenttää. Kentällä oli koko riemukas polttarijengi jo odottelemassa hämmentynyttä morsiota. Kentälle oli rakennettu erilaisia ratoja, ja aamupäivä menikin kisaillessa Morsiusolympialaisissa. Tämän jälkeen minut vietiin hierojalle.

Illalla kartanolla odotti ystävän loihtima kreikkalaishenkinen noutopöytä. Mieleenpainuvin hetki viikonlopusta oli ihanien ystävien panostus morsiussaunaan. Erilaiset kukka-asetelmat, tuikut ja puhdas valkoinen lakana lauteilla loivat saunaan ihanan tunnelman. Ilta huipentuikin luonnollisesti morsiamen kylvetykseen, jossa minulle tehtiin erilaisia taikoja ja kauneushoitoja nokkoshoidosta mutanaamioon. Saunalla vierähti useampi tunti, ja suurin osa kävi järvessäkin pulahtamassa. Saunomisen jälkeen oli tiedossa karaokelaulua pikkutunneille asti, ja sitten makoisat yöunet. Seuraavan päivän aamiaisen kruunasi supermakea prinsessakakku, joka kuitenkin teki kauppansa! Kaasot ja ystävät olivat nähneet valtavasti vaivaa polttareiden onnistumisen eteen.

Viimeinen yö ennen häitä vietettiin yhden kaason luona. Hän oli järjestänyt minulle ja kaasoille ihanan hemmotteluillan, nythän vietettiin morsiamen viimeistä iltaa naimattomana! Saunomisen, syömisen ja yhden viinilasin jälkeen oli yllättävä helppo nukahtaa varta vasten tehtyyn siskonpetiin. Tuuletusikkuna oli auki ja rauhallinen sateen ropina tuuditti tulevan morsiamen hetkessä uneen.

Hääaamu valkeni raikkaana ja aurinkoisen. Tiesimme, että säätiedotus oli luvannut epävakaista ja sateista, mutta aamu ei antanut mitään vinkkiä tulevasta. Yksi kaasoista vei morsiamen aamutuimaan kampaajalle ja meikkiin. Morsiamen laittautumisessa meni yllättävän kauan, sillä mikään ei saanut mennä pieleen, kaiken tuli olla täydellistä. Ajomatka kirkolle isän hartaasti puunatussa hääautossa oli aamukiireiden ja lievän hermoilun jälkeen ensimmäinen rauhallinen hetki. Sulhanen oli bestmanien kanssa jo kirkolla odottelemassa kun kaasojen kanssa hiivimme sakastiin. Viimeiset minuutit ennen alttarille astumista olivat todella jännittäviä, mutta onneksi tähänkin oli varauduttu pikkupullolla kuohuvaa.

Kun kanttori alkoi soittaa häämarssia, en uskaltanut paljoa vilkuilla vieraisiin, vaan keskityin katsomaan komeaa miestäni, joka odotteli alttarilla. Vihkimistilaisuus oli herkkä ja kaunis. Erityiseksi siitä teki se, että kanttorina toimi hyvä ystävämme. Papin aamenen jälkeen pihalla odotti satahenkinen kutsuvierasjoukko sekä eriväristen kukkien terälehtisade.

Häitä tanssittiin Lahden Kansanopistolla, josta myös tarjoilu oli tilattu. Sulhanen toivotti vieraat lämpimästi tervetulleiksi ja juhlimaan kanssamme. Tämän jälkeen siirryimme hääaterialle. Morsiamen isä, sulhasen täti, bestmanit ja muutama ystävä halusivat pitää puheet, ja ne osoittautuivatkin äärettömän tunteikkaiksi. Olimme mykistyneitä siitä, kuinka kauniita puheita meille pidettiin. Kuin yhdestä suusta, kaikissa puheissa mainittiin, että olemme kuin luodut toisillemme.

Puheiden jälkeen vuorossa oli muutamia leikkejä ja seurustelua vieraiden kanssa. Kakkukahvien ollessa käynnissä ehdimme kierrokselle pöytiin vaihtamaan kuulumisia häävieraiden kanssa. Bändi aloitti soittonsa häätanssilla, joka oli hääparille tärkeä, Leann Rimesin ”How Do I Live”. Tämän jälkeen bändi soitti muutaman valssin, jonka jälkeen soittolistalla oli letkeää tanssimusiikkia, joka sai nuoret ja vanhat tanssilattialle. Lapsille olimme järjestäneet oman huoneen juhlatilan yhteydessä olevaan takkahuoneeseen. Lastenhoitaja viihdytti lapsia muun muassa onginnan ja piirtelyn merkeissä. Myös takkahuoneessa majaileva biljardipöytä osoittautui menestykseksi.
Illan mittaan taivas tarjoili sadetta, ukkosta, salamoita ja aurinkoa. Sää oli hyvin vaihtelevaa, mutta tunnelma juhlasalissa oli katossa koko illan; tanssia ja musiikkia riitti, ja olimme molemmat yhtä hymyä.

Hieman ennen puolta yötä häävieraat siirtyivät jatkamaan juhlaa Lahden Seurahuoneelle, jossa ilta jatkui pikkutunneille asti. Samoihin aikoihin suuntasimme kohti hääyötä Sokos Hotel Vantaalle. Heti aamusta lähdimme hotellilta taksilla lentoasemalle, jossa syötiin ihana aamiainen. Aamiaisen aikana sulhanen kertoi häämatkakohteesta. Salaisuus säilyi siis loppuun asti. Häämatka suuntasi kohti Budapestia.

Häät kokonaisuudessaan olivat kerran elämässä tapahtuva juhla. Suunnitelmia kannattaa tehdä, mutta ehdottomasti kannattaa nauttia olostaan hääpäivänä, sillä päivä päättyy yllättävän nopeasti. Aivan ihana jatkumo hääpäivälle oli upea hääyö ja matka seuraavana aamuna, ensimmäisenä päivänä rouvana! Kaikki suunnittelu ja vaivannäkö kuitenkin kannattivat, sillä häät onnistuivat yli odotusten ja saimme paljon kiitosta jälkeenpäin. Häiden järjestämiseen osallistui suuri joukko ihmisiä, joita haluamme kiittää sydämemme pohjasta!