Sanna ja Jukka

Elettiin syksyn loskaisimpia aikoja vuonna 2006. Jo pitkään meillä oli ollut tiedossa, että häät tullaan pitämään, mutta ajankohta oli koko ajan ollut avoin.  Eräänä iltana asiat sitten lyötiin lukkoon ja järjestelyt lähtivät käyntiin. Häät päätettiin pitää sulhasen kotiseudulla Nurmeksessa. Pitopaikka oli itsestäänselvyys. Hyvärilän kartanohotelli oli tehnyt  kerta heitolla vaikutuksen.

Monista käytännön asioista johtuen häiden ajankohdaksi valittiin kevät. Toivomuksissamme oli pitää häät Hyvärilän kartanohotellissa, koska se tarjosi loistavan kokonaispaketin juhla- ja majoitustiloineen. Eivätkä toiveemme osoittautuneet turhiksi. Jo ensimmäisestä soitosta lähtien palvelu oli lämminhenkistä ja yksilöllistä. Välillä tuntui siltä, että Hyvärilän henkilökunta järjesti pelkästään meidän häitä. Verhot muun muassa uusittiin talliravintolaan häidemme vuoksi ja ravintolapäällikkö metsästi servettimalleja ympäri maakuntaa. Se jos joku on palvelua.

Häiden järjestelyissä oli alusta lähtien selvät linjat. Yksityiskohtien suunnittelu annettiin yksimielisesti morsiamen hoidettavaksi. Varsinkin koristelu ja kutsukortit olivat alueita, jotka sulhanen päätti hyvissä ajoin jättää morsiamen huoleksi. Jälkeenpäin olemme huomanneet, että samanlainen työnjako näyttää vallitsevan muidenkin hääjuhlavalmisteluissa. Lieneekö sukupuolikysymys?

Varaslähtö hääviikonlopulle otettiin perjantai-iltana Hyvärilän rantasaunalla. Karaokelaitteiden siivittämänä ilmassa alkoi olla sopivaa rentoutta ja välittömyyttä, joita olimme häihimme toivoneet. Eri puolilta saapuneet vieraat saivat rauhassa tutustua toisiinsa ja aistia hääjuhlan henkeä.

Edellisenä iltana yhteistuumin nostatettu hyvä henki jatkui heti lauantaiaamuna. Hyvien majoitustilojen myötä suuri osa hääväestä yöpyi hääpaikalla ja pääsi vaihtamaan kuulumisia heti aamupalapöydässä.  Meille aamu oli kiireinen, mutta paniikkiin ei silti sorruttu. Morsiamen oli kiirehdittävä kaason kanssa kampaajan kautta meikkiin. Kuvaukset oli sovittu paria tuntia ennen vihkimistä, joten täydessä valmiudessa oli oltava puoleen päivään mennessä. Aamupäivän ohjelmasta selvittiin suunnitellusti ja h-hetkeen oli vielä hyvin aikaa.

Kuulan häämarssi kajahti Nurmeksen kirkossa klo. 14. Kirkko on kooltaan Suomen suurimpia. Tämän totesivat myös morsian ja hänen isänsä kävellessään kirkon käytävää, joka vai jatkui ja jatkui. Alttarille kuitenkin päästiin hitaasti, mutta varmasti. Vihkitoimituksesta on yleisesti liikkeellä erilaisia versioita. Monien mielestä alttarilla seisominen on niin jännittävää puuhaa, ettei siihen ilman rohkaisua kykene. Toisille itsensä koossapitäminen saattaa olla koko toimituksen haastavin osio. Molemmissa on puolensa, mutta rajansa kaikella. Vihkiminen on hieno tilaisuus, jossa on sopivasti herkkyyttä ja jännitystä, mutta ei sen suhteen yöuniansa kannata menettää.

Papin aamenen jälkeen oli entistä helpompi hengittää. Pari kierrosta hääautolla kaupungilla, samppanjat ja auton nokka kohti juhlapaikkaa, jossa bestman ja kaaso olivat järjestäneet kunniakujavastaanoton. Onnittelujen ja tervetulotoivotusten jälkeen siirryttiin itse hääjuhlaan. Hääjuhlaamme olivat bestman ja kaaso saaneet melko vapaat kädet. Toivomuksenamme vain oli, ettei juhlia pilattaisi yltiöpäisellä leikittelyllä, jossa yksittäinen häävieras tuntisi olonsa vaivautuneeksi odotellessaan, milloin ”nakki napsahtaisi” omalle kohdalleen. Hääparia oli lupa vaivata leikkeihin niin paljon kuin he haluaisivat.

Puheita toivottiin paljon ja niitä myös saatiin. Mieleenpainuvin oli morsiamen äidin esitys, jossa hyvää puhetta höystettiin poikkeuksellisella lauluesityksellä. Kokonaisuus hääjuhlassa toimi loistavasti. Ohjelmaa oli riittävästi vapaata seurustelua ja taukoja unohtamatta. Tavoitteena oli, että hääjuhlan virallinen ohjelma saataisiin vietyä ehjästi läpi ja hääporukka pidettäisiin yhtenäisenä. Morsiuskimpun ja sukkanauhan heitto olivat ohjelmassa viimeisiä ohjelmanumeroita. Tämän jälkeen oli luvanvaraista siirtyä kevyemmässä varustuksessa rantasaunalle jatkamaan hyvin alkanutta iltaa.

Rantasaunan löylyissä karaoken siivittämänä juhlat jatkuivat aina aamun pikkutunneille asti. Häämatkalle emme ehtineet kuin vasta parin viikon päästä vihkimisestä. Matkakin suuntautui kaikkien tuntemaan pääkaupunkiimme. Lisäksi mukanamme oli seitsemän kuukauden ikäinen poikamme. Moni pitäisi tällaista ratkaisua mielikuvituksettomuutena, mutta käytännön syistä johtuen valinta oli tämä. Häiden arvoa tämäkään ei pilannut, vaan saimme viettää unohtumattomat häät, joita myös muut sinne osallistuneet ovat kehuneet.

Lopuksi on todettava, että ihmiset tekevät häät. Häittemme onnistumisesta kiitos kuuluu kaikille juhlaan osallistuneille sekä Hyvärilän palvelualttiille henkilökunnalle.

Ai niin, meinasi unohtua. Morsian polkaisi ensin ja lujaa. Varaslähtö kakun leikkaamiseen oli kuitenkin melkoinen.