Susanna ja Jarkko

Päätimme hääpäivämme, 19.5.2007, kaksi vuotta ennen h-hetkeä. Heinäkuussa 2005 Jarkko esitti virallisen kosinnan Hangossa rantakalliolla. Sormuksia emme silloin olleet vielä hankkineet, mutta suunnitelleet hankkivamme ne joulukuussa seurustelumme 1-vuotis päivänä. Emme kuitenkaan malttaneet odotella ja elokuussa mökkireissulla oli jo sormukset mukana.

Häitä alettiin järjestää enemmän ja vähemmän kaksi vuotta aikaisemmin. Hääkuume valtasi morsiamen aivan totaalisesti, mutta myöhemmin tuli myös hetkiä jolloin häät eivät olisi vähempää voineet kiinnostaa.

Heti alun pitäen oli selvää, että juhlapaikan pitäisi olla kartano ja sellainen löytyikin ihan vahingossa internetin kautta. Saustilan kartano Sauvossa oli rakkautta ensi silmäyksellä ja käynti paikan päällä osoitti sen olevan juuri meidän etsimämme. Kartano sijaitsee maaseudun rauhassa vehreän puutarhan ympäröimänä. Kartanon sijainnin vuoksi suunniteltu vihkikirkkomme piti vaihtaa, koska välimatkaa olisi kertynyt liikaa. Päädyimme Halikon kirkkoon, joka on molempien rippikirkko ja sijainti sopiva kartanoon nähden. Kaasoina toimivat morsiamen kaksi parasta ystävää ja sulhaselta löytyi niin ikään kaksi ystävää bestmaneina.

Juhlapaikka ja kirkko varattiin varmuuden vuoksi noin 1,5 vuotta ennen hääpäivää. Vuotta ennen alkoi morsiamen hääpuvun suunnittelu ja toteutus. Morsian suunnitteli itse pukunsa, joka teetettiin morsiuspukuliikkeessä. Muut varaukset ja järjestelyt saivat odottaa ja niitä varattiin pitkin vuotta. Pitkän suunnittelu- ja toteutusajan ansiosta häiden järjestely suijui ilman suurempaa stressiä.

Häitä edeltävänä päivänä kävimme morsiamen vanhempien ja kaasojen kanssa koristelemassa juhlapaikan. Kartano itsessään on kaunis ja täynnä hienoja yksityiskohtia, joten koristelu toteutettiin hillityn yksinkertaisesti. Pöydissä oli yksi tummanpunainen ruusu, tummanpunaisia sydäntuikkuja, lasin värisiä tuikkuja sekä tummanpunaisia koristekiviä. Tummanpunainen ruusu oli myös morsiuskimpussa ja sulhasen vieheessä.

Viimeisen yön ennen häitä vietimme kahdestaan kotona. Sulhanen nukkui hyvin, mutta morsiamen uni oli karkuteillä. Jännitystä emme poteneet, mutta morsian mietti hääpäivän järjestelyjä yön pikkutunneille.

Aamulla lähdettiin kampaajalle ja meikkaajalle sekä haettiin kukat. Tämän jälkeen morsian lähti kaasojen kanssa valmistautumaan hotelliin ja sulhanen puolestaan lähti bestmanien seurassa. Sovimme treffit kirkolle, jolloin kuvaaja ottaisi kuvia ennen vihkimistä.

Odotimme kuvaamisen jälkeen sakastissa alkavaa vihkimistä. Vihdoin kokoonnuttiin kirkon ovelle valmiina astumaan sisään. Toivo Kuulan Häämarssi alkoi soida ja kaasot ja bestmanit lähtivät kävelemään kohti alttaria. Sitten olikin jo meidän vuoro. Puolessa välissä kirkon käytävää morsiamen pulssi alkoi nousta, mutta rauhoittui sitten taas alttarilla. Vihkitoimituksen alkupuolella oli laulaja esitti urkuparvelta Franz Schubertin Ave Marian. Morsiamen etukäteen pelätyt kyyneleet pysyivät poissa koko kauniin esityksen ajan. Vaikka olimme käyneet vihkimisen läpi etukäteen, morsian ei juuri mitään siitä muistanut. Yht’äkkiä olikin sormuksen vuoro ja sitten olimme jo aviopari.Vihkitoimituksen loputtua poistuimme kirkosta J.S Bachin Preludi C-duurin tahtiin.  Vieraat odottivat meitä kirkon portailla aplodien kera kirkonkellojen soidessa. Tässä vaiheessa oli sen kuuluisan pusun aika, joka unohtui niin papilta kuin meiltäkin alttarilla. Kirkon ulkopuolella meitä odotti vuoden -68 Volkswagen, pieni ja äänekäs sammakon vihreä menopeli.

Poikkesimme tieltä hieman ennen juhlapaikkaa, kartanon maille, jossa kuvaaja otti muutamia kuvia ja me vaihdoimme menopelin loppumatkaksi. Morsian on heppatyttöjä ja näin ollen oli itsestään selvää, että kyyti olisi myös sen mukainen. Meitä odotti komea suomenhevonen Suopellon Jasper Suopellon tilalta, joka kyyditsi meidät kartanolle vieraiden odottaessa meitä pihalla.

Perillä vieraat kävivät vuorollansa meitä on-nittelemassa ja tämän jälkeen joimme onnittelumaljat. Alkucocktailin aikana kartanon emäntä kertoi kartanon historiaa.

Myöhemmin siirryimme kartanon yläkertaan ja pääsimme ruoan kimppuun.  Hääpari lähti kohti noutopöytää niin innokkaasti, että bestmanille suunniteltu Häärauhan julistus jäi pitämättä. Olimme koonneet pitopalvelun menuista mieleisiä ruokia johon lisäsimme toiveitamme ja näin syntyi menu, joka sai kiitosta vielä häiden jälkeenkin.

Ruoan jälkeen oli vapaamuotoista seurustelua ja alakerrassa oli tarjolla boolia ja virvokkeita. Ei liene yllätys, että hääparia kuvattiin vielä tässä välissä, iltakuviakin piti saada.

Iloinen puheensorina täytti vanhan puukartanon ja tunnelma oli mukava. Ihmiset muodostivat pieniä jutturinkejä, oli mahdollisuus tavata vanhoja tuttuja ja tavata uusia tuttavuuksia.

Sitten vuorossa oli hääkakku ja kahvi. Tarjolla oli morsiamen herkkua, prinsessakakkua, joka oli koristeltu sekin tummanpunaisilla ruusuilla. Varsinaista teemaa ei häissämme ollut, mutta sydämet toistuivat kutsuissa ja pöytäkoristeissa. Niitä löytyi myös mm. kahvipöydästä pikkuleipien ja konvehtien muodossa.

Kahvin jälkeen koitti sulhasen pelätty tulikoe eli häävalssi. Häiden alusviikolla harjoittelimme valssia muutamana iltana, koska sulhanen ei ollut ikinä valssia tanssinut ja morsiamellakin oli siitä kulunut lähes 20 vuotta.Häävalssina meillä oli Akselin ja Elinan häävalssi, jonka morsian päätti jo lapsena nähdessään elokuvan Täällä Pohjantähden alla. Häävalssin jälkeen alkoi DJ soittaa ja vieraat pääsivät valloittamaan tanssilattian.

Illan ohjelmanumeroina oli mm. sukkanauhan ja morsiuskimpun heitto. Aiemmin kaasoni piti myös puheen, jossa hän muisteli aikoja, jolloin tapasimme ja kuinka vietimme yhdessä sinkkuelämää.

Koetimme mahdollisimman paljon kierrellä vieraiden luona ja vaihtaa kuulumisia, mutta ilta vierähti todella nopeasti ja koitti vieraiden kotiin lähdön aika. Ennen juhlapaikalta poistumista tanssimme vielä illan viimeisen hitaan, meidän toisen häätanssimme, joka oli sulhasen toive Kiss –yhtyeen Forever.

Yön vietimme pienessä hotellissa, jossa olimme ainoat asiakkaat ja henkilökuntakin oli poissa. Henkilökunta oli koulutuksessa ja siitä ei ollut tietoa vielä silloin, kun me varasimme huoneen. He eivät halunneet perua varaustamme, joten saimme olla siellä ihan kaksin. Aamulla nautimme runsaasta aamiaisesta ja ihanasta porekylvystä. Lähdimme sunnuntaina hakemaan kartanolta koristeet ja häälahjat, jonka jälkeen suunnistimme kotia kohti. Lähdimme vielä illalla ajamaan Uuteenkaupunkiin, jossa vietimme mökillä häiden jälkeisen viikon. Varsinainen häämatka suuntautui Australiaan, Sydneyhin marraskuussa 2007.

Hääpäivämme oli onnistunut ja oli mukavaa kuulla, että vieraat olivat viihtyneet hyvin. Saimme aivan ihania häälahjoja ja meille jäi todella ihanat muistot hääpäivästämme. Ja mikä tärkeintä, olemme nyt aviopari.

Kiitos kaikille vieraille ja erityisesti haluamme kiittää kaasoja ja bestmaneja saamastamme avusta. Onnellisia tulevia häitä kaikille lukijoille!