20-80-luvun häämuotia

20-luku: Greta Garbo & kabaree
20-luku ja rauhan aika toivat mukanaan demokraattisemman Euroopan ja tasa-arvon. Häämuodissa tämä näkyi vuosikymmenen alkupuolella yksinkertaisina ja koristeettomina, jopa maskuliinisina morsiuspukuina. Leikkaukset olivat väljiä, selkeitä sekä puhdaslinjaisia, ja puoleen sääreen nostettu hameenhelma helpotti liikkumista. Naisellisuutta pukuihin toi lasketulla vyötäröllä kaunistava rusetti tai vyötäröltä kiinnitettävä laahus.

Koruttomuutta kesti vain hetken, sillä pian Pariisin uudestiherännyt, yltäkylläinen seuraelämä kabareineen, jazz-iltamineen ja suurine tähtineen löysivät tiensä myös Suomeen. Hääpuvuissa tämä näkyi rohkeina, avarina kauluksina, ylellisinä paljetti- ja lasihelmisommitelmina, joiden teemoissa hehkuivat niin eteläisen Euroopan aurinko kuin aistillinen itäisten maiden eksotiikka. Pukujen leikkaukset hivelivät naisellista kaarta, eivätkä jättäneet paljoa arvailun varaan. Kaula-aukot avartuivat ja niin käsivarret kuin sääretkin haluttiin paljastaa kuumana paahtavalle auringolle. Ainoastaan pää jätettiin valtavien, näyttävien hiuskoristeiden, hattujen ja otsapantojen suojaan.

Miesten muodissa 20-luvun suurin uutuus oli smokki. Se syrjäytti hetkeksi perinteisesti juhlavan tumman puvun ja frakin. Muuten miesten juhlamuotia kuvasti käytännöllisyys. Valmiiksi sidotut rusetit, niskasta kiinnitettävät resorisolmiot ja irrotettavat, tärkätyt kalvosimet olivat 20-luvun tyylikkään miehen tuntomerkkejä. Piippu tai paperossi, taskukello ja kävelykeppi viimeistelivät huolitellun, aikaansa seuraavan miehen ilmeen.

50-luku: Dior & äveriäs eleganssi
Jälleen sotien runtelemaan Eurooppaan koitti 50-luvulla rauhan aika. Samaan aikaan myös koko maailma pysähtyi – ja polvistui – Christian Diorin huikean, täysin uutta muotia luovan malliston edessä. Nyt määriteltiin tulevien vuosikymmenten naiskauneusihanne ja muotimaailman suuret linjat. Köyhä ja kurja sai väistyä vauraan, äveriään ja yltäkylläisyyttä huokuvan muodin tieltä. Naisellisuus palasi sotavuosien jälkeen takaisin kunniaan, nyt korsettien, vannehameiden ja monimutkaisten toppausten avulla. Nainen vapautettiin kotitöistä ja yhteiskunnallisesta vastuusta, tilalle tulivat muotimaailma ja kauneuden tavoittelu.

50-luvun häämuodissa uusi naisellisuus näkyi erityisesti ja ennen kaikkea ylellisinä, runsaina morsiuspukuina. Tiukkaakin tiukemmat korsetit korostivat ampiaisvyötäröä siinä missä rinta- ja lannetoppaukset toivat naisellista uhkeutta. Pyöristetyt leikkaukset, pitenevät helmat, pienet pyöreät morsiuskimput sekä lähes kuninkaalliset laahukset toivat pukuihin pehmeyttä ja ilmavuutta. Kovetetut, leveät lannealushameet alleviivasivat arvokasta, ylellistä eleganssia ja viimeistelivät huolitellun 50-luvun morsiamen asukokonaisuuden.
 
Vuosikymmenen loppua kohti kuljettaessa uusi muoti vakiintui, ja kaikessa huokui se yltäkylläisyys, jonka sota-aika vei menneessään. Laadukkaat materiaalit, kuten silkki, sifonki, nahka, turkis ja mokka näkyivät kaikessa juhlapukeutumisessa yhdessä kimaltelevien paljettien ja helmien kanssa, ja uusi ihmeellinen nylon valloitti erinomaisuudessaan naiset kaikkialla länsimaissa. Vähitellen hää- ja iltapukujen siluetti kapeni paljastamaan kauniin sensuellin ja naisellisen varren, pukujen helmat lyhenivät ja kaula-aukot avartuivat. 50-luvun lopulla moderni morsian pukeutui jo olkaimettomaan, kapeauumaiseen ja aistikkaasti hulmuavaan, unelmanohueen luomukseen. Myös Chanelin lanseeraama klassikoksi syntynyt pikkumusta, kotelomekot ja kellohameet pillerihattuineen saavuttivat 50-luvun loppupuoliskolla häämuodin.

50-luvun miesten muotia kuvasti pehmeän hillitty tyylikkyys ja herrasmiesmäisyys. Kokonaisuuden jokainen osanen oli tarkkaan harkittu ja kaikessa huokui ylellinen, vauras tyyli. Materiaalit olivat mitä parhaimpia, ja leikkaukset korostivat miehistä vartaloa. Tumma liituraitapuku löysi tiensä jokaisen tyylitietoisen miehen vaatekaappiin, ja juhlapukeutumisessa frakki ja saketti ylsivät tumman puvun rinnalle.

70-luku: rauhaa & rakkautta
70-luku toi tullessaan koko maailman tunteman vapausaatteen ja hippiliikkeen. Uuden ajatusmaailman myötä koko vanha maailma heitettiin romukoppaan. Näin kävi myös hää- ja juhlamuodin. Muotia ei enää määritellyt yhteiskunnallinen asema eikä kukkaro, vaan ennen kaikkea tunne ja tunnelma. Inspiraatiota haettiin niin discosta ja rock-konserteista kuin rauhanaatteestakin. Kaikki kynnelle kykenevät pakenivat  - ainakin hetkeksi -  Intiaan etsimään elämäänsä henkisyyttä ja uutta suuntaa.
Avartuneemman ja solidaarisemman maailman tuliaiset hehkuivat myös häämuodissa. Puhdas, valkoinen sävyineen sai väistyä värikkäiden kukkakuosien sekä suurikuvioisten ja itämaisia vaikutteita omaavien juhla-asujen tieltä. Häämuodissa helmat lyhenivät jälleen, jopa minihameiksi, ja myös vyötärölinja nousi. Yksinkertaiset leikkaukset syrjäyttivät suuret helmat, toppaukset ja kiristävät korsetit. Kaikesta kiristävästä ja rajoittavasta haluttiin nyt vapautua. Iloa ja hehkua asuihin toi discopallosta muistuttava kimallus niin hiuskoristeissa kuin puvuissakin.

70-luvulla myös sulhasten silhuetti kapeni. Kapeat, vartalon linjaa mukailevat puvut leveine lahkeineen ja terävine kauluksineen olivat kauttaaltaan yksinkertaisia ja selkeälinjaisia. Väreissä maanläheiset ruskean eri sävyt sekä näitä elävöittävät raidat ja graafiset kuviot olivat erityisen muodikkaita. Solmiot kapenivat, tai poistuivat kokonaan, ja samoin kävi solmukkeille ja plastroneille. Muutoin koruttomalle olemukselle leimaa-antavina näyttäytyivät suurempaakin suuremmat silmälasit paksuine muovipokineen.

80-luku: Dallas & Jane Fonda
80-lukua kuvaa usean jo kulttimaineeseen nousseen tv-sarjan esiinmarssi sekä erilaiset alakulttuurit. Myös terveyden ja nuoruuden ihannoinnin hatarat ensiaskeleet otettiin tällä vuosikymmenellä. 80-luvun muodissa nähtiin sekä aerobicin ja lenkkipolkujen että Dallasin, Dynastian ja Miami Vicen vaikutteita. Muotimaailman kielelle käännettynä tämä tarkoitti kirkkaita, raikkaita värejä, vartaloa myötäileviä linjoja, röyhelöitä ja toppauksia, kiharakampauksia, tekorusketusta ja pastellimeikkejä. Sanalla sanoen paljon ja kaikkea.  Toisaalta 80-luvulla syntyneet alakulttuurit, jupit, punkkarit, grunge ja vuosikymmenen loppupuolella myös hiphop, toivat muotiin omia vaikutteitaan.

Hää- ja juhlamuodissa vuosikymmenelle leimaa-antavinta oli asujen runsaus ja toisaalta monimuotoisuus. Morsian saattoi nyt hehkui saippuasarjojen glamourin maailmassa runsaine röyhelöineen, ruusukkeineen ja olkatoppauksineen hiukset muhkeille kiharoille kammattuina ja silmät sinisiksi meikattuina. Tyylipuhtaimmillaan 80-luvun morsiuspuvussa oli runsain mitoin sekä sifonkia että kiiltoa ja kimallusta, olkaimeton puku oli syvään uurrettu ja helmassa oli runsautta vaikka muille jakaa. Toisaalta 80-luvun morsian saattoi korostaa omaa alakulttuuriaan pukeutumalla nahkaan ja niitteihin, grungemaisesti harkittuun kerjäläisilmeeseen tai juppityyliin hillitysti mutta sitäkin äveriäämmästi.

Miesten pukeutumista viitoitti ehkä ennen muuta yksi ja ainoa henkilö: Don Johnson. Hänen kiiltäväpintaiset, rennontyylikkään pukunsa, uhkeine olkatoppauksineen ja käärittyine hihoineen yhdessä alasnapitetun kauluspaidan ja auringon paahtaman ihon kanssa oli 80-luvulla todellinen napakymppi. Hiuksien hitti oli auringonvaalentama takatukka, ja sukat loistivat poissaolollaan – myös juhlapukeutumisessa. Tosin, morsianten tapaan, sulhanen saattoi asuvalinnallaan olla uskollinen omalle alakulttuurilleen, mikä ikinä se sitten olikaan.