Morsian vastaan morsian:

KYLLÄ! -morsian
Tapasimme Puerto Platassa Dominikaanisessa tasavallassa vuonna 2007, kun asuimme samassa hotellissa. Minun piti ikävä kyllä palata kotiin kolme päivää tapaamisemme jälkeen, mutta Jonne tuli parin viikon kuluttua uutena vuotena luokseni Helsinkiin. Sen jälkeen tapasimme joka toinen viikonloppu ja toukokuussa muutin Jonnen luokse Savonlinnaan. Tarkoitus oli katsoa päivä kerrallaan, mutta lopulta jäin sinne.

Olen aina halunnut antaa vieraille jonkin muiston häissäni. Se ei ole mitenkään pakollista, mutta se on mielestäni todella mukava symbolinen ele, jota arvostetaan.

Aluksi ajattelimme antaa vieraille pienen suklaata sisältävän lahjapussin, mutta sitten löysin vanhempieni kaapista koristellut viinilasit, jotka he saivat muistoksi eräistä 50-vuotisjuhlista. Päätimme käyttää samaa konseptia ja saimme idean täyttää itse maalaamamme lasit suklaalla. Aluksi ajattelimme käyttää samppanjalaseja, mutta päädyimme kuitenkin viinilaseihin, jotta voimme käyttää niitä pöydissä paikkakorttien sijaan. Laseihin maalataan sydän, jossa on päivämäärä, meidän nimet ja vieraan nimi.

Tämä on mielestämme hauska idea, koska pystymme yhdistämään ”paikkakortin” ja vieraille annettavan lahjan. Suklaathan vieraat syövät tietysti heti, mutta lasit jäävät heille muistoksi

EI! -morsian
Kun tapasin Matiaksen, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Meillä synkkasi heti, meillä oli samanlainen huumorintaju ja pystyimme puhumaan kaikesta mahdollisesta. Olin aloittanut työni Matiaksen työpaikassa, mutta vasta kun lähdimme yhdessä työmatkalle Turkuun puoli vuotta myöhemmin, rakkaus syttyi toden teolla. Eetu syntyi vuotta myöhemmin ja uudenvuodenaattona 2007 Matias polvistui eteeni. Eetu on nyt 2,5-vuotias ja hänestä on tullut pienen 6-kuukautta vanhan Liljan isoveli.

Meille ei tullut edes mieleen, että meidän pitäisi antaa jokin lahja muistoksi vieraillemme. Olisihan se tietysti ollut mukavaa, eikä ajatus sinänsä ole minulle vieras, mutta päätimme asettaa muut asiat tärkeämmäksi. Mielestämme pöytäkoristeet, kattaus ja painotuotteet olivat tärkeämpiä, ja päätimme tehdä häistä muuten unohtumattomat. Sitä paitsi kiitoskortti on minusta ainakin yhtä hieno muisto.

Meidät vihittiin Helsingissä Puotilan kappelissa ja hääjuhlia vietettiin Stansvikin kartanossa. Teemaväreinä käytimme vaaleanroosaa, valkoista ja hopeaa ja pöytiin laitettiin valkoiset liinat ja vaaleanroosat kaitaliinat, joiden päällä kiemurteli murattiköynnös. Lisäksi pöytiä koristivat cocktaillasit, joissa kellui eri roosansävyisiä gerberoita sekä kynttilät.