Sulhasesta aviomieheksi

Sulhaset:
Riku Aaltonen, 23
Vaimo: Linda
Häät: Elokuussa 2009 Lopen Kirkossa, juhla Riihimäen Lehmushovissa
Teemana vihertävä värimaailma
Vieraita reilu 100
Häämatkalla Välimeren risteilyllä; Mallorcalta Rivieran, Livornon, Rooman ja Sardinian kautta takaisin Mallorcalle

Jukka Auramies, 26
Vaimo: Maija
Häät: Syyskuussa 2007 Helsingin Lammassaaressa Pohjolan pirtissä
Teemana suomalaiset kansanperinteet
Vieraita noin 100
Häämatkalla Italiassa; Rooma, Firenze, Pisa, Venetsia, Sorrento, Pompeiji

Matias Heinonen, 23
Vaimo: Sini-Liisa
Häät: Helmikuussa 2009 Suomenlinnan kirkossa ja Pirunkirkon juhlasalissa
Teemavärinä valkoinen
Vieraita noin 80
Häämatkalla Kuubassa

Terve tuoreet aviomiehet, millaisia odotuksia teillä oli häidenne suhteen?
Jukka: Odotuksia oli lähinnä juhlan toteutumisessa. Kunnianhimoinen tavoite oli saada kaikki yli sata vierasta viihtymään. Stressaamista oli enemmänkin suurista linjoista.
Matias: Toivoin vain, että kaikki viihtyvät juhlissa ja että juhlat menevät sujuvasti. Odotin, että häät ovat tunnelmaltaan mukavat ja meidän tyyliset. Emme kumpikaan halunneet turhiksi kokemiamme perinteitä kuten kimpunheittoa, morsiamenryöstöä ja häävalssia.
Riku: Odotukset olivat aika suuret. Ehkä eniten kuitenkin odotin vieraita. Harvoin tulee tilanteita, jolloin paikalla on kaikki mahdolliset ihmiset ja vielä meitä varten.

No entä saitteko osallistua häiden suunnitteluun tarpeeksi, vai päättikö morsian kaikesta?
Riku: Suunnittelimme Lindan kanssa kaiken aika pitkälti kahdestaan. Toki saimme hyviä neuvoja tutuilta ja sukulaisilta.
Matias: Sain osallistua tarpeeksi. Mielipidettäni kysyttiin joka asiasta ja se myös otettiin huomioon. Vaimoni kuitenkin suunnitteli lähes kaiken ja hän oli se, joka selasi häälehtiä ja vietti illat hääaiheisilla nettisivuilla. Vastuullani oli musiikin valinta ja hääpäivänä juhlatilan järjestely ja koristelu bestmanin kanssa.
Jukka: Osallistuin mielestäni tarpeeksi suunnitteluun, joka alkoi hääpaikan etsimisellä jo puolisentoista vuotta ennen hääpäivää. Varsinaisia visioita, miltä häissämme näyttäisi, oli enemmän vaimollani. Mikään prinsessapäivä ei kuitenkaan ollut kyseessä, vaan kummallakin oli näkemys koko hääväen yhteisestä juhlasta.

Miten kuvailisitte häitänne?
Jukka: Lammassaareen pääsee jalan pitkospuita pitkin ja tarvittaessa veneellä. Tällä kertaa vene tuli osalle vieraista tarpeeseen, sillä syyssateet saivat pitkospuut tulvimaan. Taivas selkeni vieraiden saapuessa, ja pitkospuita pitkin tulleet vieraat ottivat kumisaapasseikkailun elämyksenä.
Kummankin puolison lauluryhmät esiintyivät, ja kansantanssiryhmä Petkele viihdytti meitä tanssillaan ja musiikillaan. Esiintymisiä ei ollut kuitenkaan rajattu koskemaan vain suomalaisia perinteitä. Yksi illan hienoimmista hetkistä olikin vaimon sedän ja hänen puolisonsa argentiinalaisen tangon esitys.
Lisäksi pidettiin tunteikkaita puheita, äitien laulu hääparille sekä morsiamen ryöstö, jossa sulhaselta kuultiin morsion takaisin saamiseksi muun muassa falsettilaulantaa.
Ruokaa ja juomaa riitti. Olimme istuttaneet kesällä omat hääperunamme. Koko pitopöytä oli tehty talkoovoimin, joten juhlissa ei ollut tyytyminen vain pitopalvelun rajaamiin ruokalajeihin.
Juhlat jatkuivat yön yli, ja yöksi jäänyt hääväki pääsi sunnuntaiaamuna saunomaan ja uimaan.
Matias: Päivä oli tunnelmallisen sumuinen. Punaisena lankana häiden suunnittelussa oli tunnelmallisuus, jota haimme musiikilla ja tulella. Tuli oli monella tapaa tärkeä elementti häissämme. Kirkosta poistuimme tähtisadetikkujen palaessa, juhlapaikkamme oli koristeltu monilla, monilla kynttilöillä ja hääjuhlan päätteeksi meillä oli tuliryhmä esiintymässä.
Halusimme kutsua vain läheisiä ihmisiä, jotta tunnelma olisi intiimi. Siksi emme kutsuneet esimerkiksi serkkujani, joita vaimoni ei ole pitkän seurustelumme aikana tavannut.
Riku: Häät olivat parhaat, joissa olen ollut! Vieraslistan karsiminen oli hankalaa, mutta johonkinhan se raja oli vedettävä. Ohjelmaa emme hirveästi halunneet, joten vieraat saivat tyytyä yhteen bingoleikkiin, sekä totta kai elävään musiikkiin. Sen verran hienot juhlat oli, että emme malttaneet ennen pilkkua (01.30) lähteä.

Pelottiko naimisiin meneminen?
Riku: Naimisiin meneminen ei varsinaisesti pelottanut, mutta lähisukulaisille kertominen hieman hirvitti
Matias: Naimisiin meneminen ei pelottanut. Ajatukseen ehtii tottua jo häitä suunnitellessa. Lisäksi olemme olleet jo pitkään yhdessä, joten naimisiin meno tuntui luontevalta.
Jukka: Aikamoisen stressin alla sitä kieltämättä oli alkuvuodesta. Silloin kävimme vaimon kanssa vakavimpia keskusteluja naimisiin menemisestä. Järjestelyt hääpaikalla olivat rankkoja, etenkin kun pitkospuiden tulviminen ja lisäveneiden hankkiminen tuli ajankohtaiseksi häitä edeltävänä päivänä. Onnistunut juhla pyyhki kuitenkin kaiken tämän mielestä.

Miten sujui paluu arkeen häiden ja honeymoonin jälkeen?
Jukka: Ison projektin järjestämisen jälkeen molemmille tuli hieman tyhjä olo. Tekemistä riitti kummallakin kalenterin täyttämiseksi, mutta yhtä suurella intensiteetillä niihin en ainakaan itse jaksanut paneutua.
Matias: Olihan se aluksi vähän tylsää ja tylyä, mutta kaikkeen tottuu. Ei elämä voi olla pelkkää lomailua - ikävä kyllä. Arjestakin kannattaa yrittää nauttia, sillä elämä on kuitenkin suurelta osin arkipäiviä ja arjen askareita. Niinpä kauppareissuista ynnä muista arkisista asioista ei kannata tehdä taakkoja.
Riku: Ei siinä mitään ihmeempää ollut. Vähän tyhjä olo, kun oli pitkän aikaa suunnitellut ja puuhastellut yhtä asiaa ja sitten se onkin yhtäkkiä ohitse. Ensimmäiset pari viikkoa meni haikaillessa. Onneksi oli häälahjat. Varsinkin lahjakorttien kanssa aika meni mukavasti.

Millaisia odotuksia on tulevaisuuden suhteen?
Riku: Ruusuisia totta kai! En näe mitään syytä, miksi emme olisi Lindan kanssa naimisissa vielä 40 vuoden kuluttuakin. Silloin saattaa kuvioissa olla jo lastenlapsiakin.
Matias: Katsotaan ihan rauhassa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Toivon, että olemme yhdessäoloon ja eloon tyytyväisiä. Joskus tulevaisuudessa haluaisin oman kodin ja lapsia. Mitä sitä enempää voisi odottaa.
Jukka: Omaa asuntoa on jo katseltu, vaikkei siihen tai lainan ottamisen harkitsemiseen tunne olevankaan varaa. Kun perheenlisäystä tulee, lisätila on kyllä tarpeen. Minulla ei ole mitään pilkuntarkkoja suunnitelmia, milloin mitäkin tapahtuu jatkossa. Kunhan hymyilemme toisillemme vielä kiikkustuolissakin, tai minkälaisia laiskanlinnoja sitten 2060-luvulla onkaan...