Kel onni on, se onnen kätkeköön...?

Häiden alla saattaa tuntua turhalta lukea parisuhdeneuvoja. Tosiasia kuitenkin on, että erityisesti silloin, kun parisuhde kukoistaa ja voi hyvin, kannattaa sen eteen tehdä työtä. Se on kuin rakentaisi unelmiensa talon tukevimmasta tukevimmalle perustalle. Silloin sitä ei hurjat myrskyt pienistä puhureista puhumattakaan vavisuta. Hyvää ja vakaata parisuhdetta on myös mielekästä vaalia; Kukapa ei haluaisi hetkeksi käpertyä rakkaimpansa kainaloon, kuiskutella korvaan rakkaudentunnuksia, ja unohtaa hetkeksi koko muu maailma.

Onnelliseen parisuhteeseen johtaa monta polkua, mutta ainuttakaan oikotietä onneen ei ole. Jokainen parisuhde on ainutkertainen rakkaustarina, eikä kukaan ulkopuolinen voi varmasti tietää, mikä sille kulloinkin on parasta. Siten ei myöskään ole yhtä ainoaa ja oikeaa Rakkauden Käsikirjaa, joka opastaisi reitin täydelliseen parisuhteeseen. Sitäkin useampia neuvoja ja neuvonantajia kyllä riittää. Kuitenkin sen sijaan, että tyytyisi yhteen hyvään neuvoon, kannattaa rakkauden reseptissä hyödyntää vähän ja kaikkea.

Puhu ja pussaa
Ehkä yksi arvokkaimmista neuvoista – ja meille suomalaisille myös ehkä se vaikein – on muistaa sekä puhua että koskettaa. Parisuhteessa ei riitä vain se, että asutaan saman katon alla, vaan myös kaikkein arkisimpiakin asioita täytyy jakaa. Isommista puhumattakaan. Vain jakamalla voidaan elää yhteistä elämää, ja vain siten parisuhde voi kasvaa ja kehittyä. Puhuminen parisuhteessa ei tarkoita vain arkista kuulumisten vaihtoa ja puhumista puhumisen iloksi, vaan ennen kaikkea oman elämän ja oman sielunmaailman avaamista toiselle. Tämä ei kuitenkaan vähennä pienten, tärkeiden sanojen, kuten "kiitos", "ole hyvä" ja "rakastan sinua" merkitystä. Puhuminen ei myöskään tarkoita sitä, ettei suhteessa saisi olla hiljaisuutta. Päinvastoin. Joskus puhumista tärkeämpää yhdessä elämistä ja jakamista on se, että ollaan hiljaa, koetaan yhdessä sanaton maailma ja sen kullanarvoiset viestit.

Lähes yhtä tärkeää, ellei jopa tärkeämpää kuin puhuminen, on kosketus. Ihon kautta olemme yhteydessä koko ulkopuoliseen maailmaan, määrittelemme itsemme, ja omat rajamme. Rakkaan ihmisen kosketus, ja se miltä se tuntuu, kertoo myös siitä, kuinka lähellä tai kaukana kumppaniamme olemme, ja kuinka vastaanottavaisia olemme saamallemme läheisyydelle. Etenkin vaikeina aikoina kosketuksen tärkeys korostuu. Se sulattaa paksummankin jään ja avaa tunnelukkoja, joita puhe ei tavoita. Toisaalta kosketuksen tulisi kuulua myös jokapäiväiseen arkeen. Pieni, hellä kosketus kaiken kiireen keskellä voi merkitä enemmän kuin tuhat sanaa. Se kertoo omalla, universaalilla kielellään sen, miten hyvä juuri nyt on olla, miten rakas ja läheinen toinen ihminen juuri sillä hetkellä on.

Kuuntele ja kunnioita
Kun toinen puhuu, toinen kuuntelee. Kuuntelee sekä silmät, korvat että sydän avoinna, kiinnostuneena ja vastaanottavaisena. Sydämellä kuunteleminen avaa kuulemaan myös toisen sanattomia tarinoita, kehon kertomaa. Niitä asioita, joille ei löydy sanoja. Vastaanottavainen ja kiinnostunut kuulija musertaa väliin jäävät muurit ja mahdollistaa vastavuoroisuuden, sillä ilman sitä puhuminen ei johda minnekään ja edessä on umpikuja. Toisella korvalla tai velvollisuuden tunteesta kuunteleminen kun ei tuo hyvää mieltä ei puhujalle eikä kuulijalle. Aito kuunteleminen sen sijaan tarkoittaa oman pään hälinän hetkellistä hiljentämistä ja keskittymistä toisen kertomaan.

Aito kuunteleminen on erityisen tärkeää silloin, kun toisen tarinat eivät tahdo kiinnostaa. Maailman onnellisinkaan pari ei ole aina samaa mieltä, eikä jaa kaikkia kiinnostuksenkohteita. Ja hyvä niin, sillä eriävät mielipiteet ja hasrrastukset rikastuttavat suhdetta ja tuovat siihen oman, pikantin mausteensa. Ne myös auttavat kumpaakin säilyttämään oman yksilöllisyytensä ja itsenäisyytensä, joka on kaikkein läheisimmässäkin suhteessa välttämätöntä. Oman elämänsä hylkäävä, vain toisen elämää elävä kumppani on kuin suhteen perustuksia nakertava hiiri, joka vähitellen tukahduttaa suhteen kasvumahdollisuudet.

Sen sijaan toisen erilaisuuden ja eriävien kiinnostuksenkohteiden kunnioittaminen ja niistä kiinnostuminen – edes vähäisissä määrin – tekee suhteesta vahvan, teeskentelemättömän ja tasapuolisen. Kunnioittavassa suhteessa on helppo olla ja hengittää, siinä molempien on vaivatonta kasvaa ja kehittyä niin yksilöinä kuin yhtenä yksikkönäkin.

Riitele rakentavasti
Onnelliseen suhteeseen kuuluvat myös riidat. Pari, joka ei koskaan riitele, on tuskin onnellinen – ei ainakaan kovin läheinen. Ajoittaiset riidat kuuluvat kaikkiin läheisiin ihmissuhteisiin. Vasta riideltyäsi jonkun kanssa, voit aidosti sanoa olevasi häntä lähellä, sillä riiteleminen kysyy myös luottamusta. Riitojen avulla tarkastetaan suhteen suuntaa, testataan rajoja ja lujitetaan keskinäistä luottamusta. Riidat myös puhdistavat ilmaa päästämällä vapaaksi tukahdutettuja tunteita, turhautumista ja kiukkua.

Haasteena riitelemisessä on tehdä siitä rakentavaa, sellaista, joka lujittaa suhteen liitoksia, ei haurastuta niitä. Rakentavassa riitelemisessä ehkä tärkeintä on muistaa, että asiat riitelevät eivät ihmiset. Rakentava riiteleminen ei myöskään syyttele, kanna kaunaa, eikä tuo riitaan vanhoja asioita eikä ulkopuolisia ihmisiä. Rakentava riiteleminen on tässä-ja-nyt -riitelemistä minä-muodossa. Asiat puidaan ja selvitetään tuoreeltaan, ja omasta näkökulmasta, ei niin, että kun sinä että koskaan, tai kun sinä aina… Silloin, kun tunteet kuumenevat liikaa, on tosin hyvä ottaa aikalisä, jolloin kumpikin saa haukkoa henkeä. Vasta tyynenä asiat näyttäytyvät kirkkaampana ja yhteinen sävel voi löytyä. Riitelyn jälkeen koittaa sopimisen ja unohtamisen aika. Sen jälkeen riita aiheineen saa jäädä.

Ole läsnä ja päästä irti
Kiteytettynä onnellinen parisuhde on yhtäaikaista läsnäoloa ja irtipäästämistä. Niin helppoa, mutta niin vaikeaa. Ja se parisuhteesta tekeekin niin ihanan kamalan ja kertakaikkisesti mukaansatempaavan. Läsnäolon ja irtipäästämisen vuoropuhelu on taitolaji ja vaatii jatkuvaa opettelua. Se on jatkuvaa kaatumista ja aina uudelleen ylösnousemista.

Läsnäolo on yhteisen elämän elämistä, se on yhdessä tekemistä ja asioiden jakamista. Aito läsnäolo on yhdessäolemista, yhteistä arkea, ei pelkkää asioiden suorittamista. Se on myös tietokoneiden, televisioiden ja kännyköiden hetkittäistä sulkemista ja täysipainoista toisen sydämen kuuntelemista.

Irtipäästäminen on läsnäolon välttämätön aisapari. Se on toisen vapauden, yksilöllisyyden ja itsenäisyyden kunnioittamista. Sanalla sanoen toisesta irtipäästämistä. Läheisinkin parisuhde ja jokainen ihminen tarvitsee hetkittäin omaa aikaa kootakseen voimiaan, kasvaakseen ja eheytyäkseen. Toiset tarvitsevat sitä enemmän, toiset vähemmän. Onnellisessa parisuhteessa kummallakin on riittävästi tilaa olla ja hengittää, tuntea yhtäaikaisesti sekä sielun vapaus että rakkaan ihmisen sydämen kosketus. Kokea, elää ja tuoda julki se onni, jonka viimein on löytänyt.