Kun miehestä ja naisesta tulee yhtä

Jos kysytään sadalta pariskunnalta, mikä on heidän liittonsa suurin ongelma, on yleisin vastaus kommunikaatio. Kuinka monta kertaa olettekaan ajatelleet, että teillä on eri näkökulmat, mutta oikeastaan tarkoitatte samaa asiaa? Kuinka monta kertaa jompikumpi teistä on pitänyt jotakin asiaa itsestään selvänä, mutta oletus itsestäänselvyydestä onkin osoittautunut vääräksi? Kukaan ei voi lukea ajatuksiasi, ei edes se vierelläsi elävä mies tai nainen. Teidän pitää puhua keskenänne. Pelkkä puhuminen ei kuitenkaan riitä, teidän täytyy varmistaa, että toinen todella ymmärtää, mitä toinen tarkoittaa. Kommunikointi ei todellakaan ole helppo laji, mutta sitä tarvitaan, jotta saatte suhteenne kestämään.

Varaa aikaa
Kommunikaatio ei ole pelkää puhumista. Puhumisen lisäksi vähintään yhtä tärkeää on kuunnella toista keskeyttämättä tai pyrkimättä manipuloimaan. On myös tarpeen kertoa totuus salaamatta tai vääristelemättä asioita. Teidän on pidettävä kiinni siitä, mitä ajattelette tai haluatte, mutta oltava valmiita kompromisseihin, joihin kumpikin on tyytyväinen. Toisinaan keskustelut voivat olla hankalia ja jopa tilannetta vaikeuttavia. Niitä ei kuitenkaan saa vältellä. Ette saa antaa valtaa sille epämiellyttävyyden tunteelle, joka konfliktitilanteisiin usein liittyy. On tärkeää, että ottaa selvää asioista eikä annan niiden kasvaa liian suuriksi ongelmiksi. Selvittämättömät asiat saattavat saada niin suuret mittasuhteet, että niitä on vaikea unohtaa. Kun olette puhuneet asian selväksi, siirtykää eteenpäin, älkääkä palatko jauhamaan samaa asiaa uudelleen ja uudelleen.

Eri kieltä
Mutta miten mies ja nainen sitten kommunikoivat, millaisia eroja kommunikaatiossa on, ja miten voitte löytää yhteisen sävelen ja oppia ymmärtämään toisianne? Kyse on paljolti kysymisestä. Kysy, mitä toinen täsmälleen tarkoittaa sillä, mitä sanoo. Kommunikaation osapuolet ovat aina viestin lähettäjä ja vastaanottaja. Näillä kahdella voi olla aivan erilainen käsitys siitä, mitä on sanottu.

Brigitte Mral, Örebron yliopiston dosentti, ottaa kirjassaan ”Talande kvinnor” esiin kysymyksen miesten ja naisten erilaisista puhetavoista.

Puhe on tärkeä osa kommunikaatiota. Puhe heijastaa todellisuutta ja osoittaa, millaisena näemme maailman. Mutta mikä sitten aiheuttaa erot, sukupuoli vai kenties kulttuuri. Useat tutkijat, kuten esimerkiksi Deborah Tannen, joka on kirjoittanut aiheesta kirjat ”Puhummeko samaa kieltä?” ja ”That’s Not What I Meant!”, ovat sitä mieltä, että kyse on sosiaalisesta kulttuuristamme, joka opettaa meitä käyttäytymään kuin mies ja nainen. Meidät vain yksinkertaisesti kasvatetaan ilmaisemaan itseämme eri tavoin, mikä ei ehkä ole kovinkaan hyvä käytäntö.

Naisten kommunikaatio on sosiaalisesti kohdistetumpaa kuin miesten. Tytöt oppivat usein puhumaan nuorempina kuin pojat, he muodostavat lauseita sujuvammin, ja heillä on usein laajempi sanavarasto, mistä on suuri etu keskustelussa. Onneksi useiden tutkijoiden mukaan kuuntelulla on suurempi merkitys sosiaalisten suhteiden luomisessa. Miehet käyttävät kieltä enemmänkin työkaluna informaation antamiseen. Miehet usein myös vaativat enemmän tilaa. Miehet näkevät keskustelun usein kilpailuna, joka heidän on voitettava. He näkevät keskustelun haasteena, kun taas naisten mielestä keskustelu on jotakin, jonka avulla saavutetaan yhteisymmärrys.

Tunteet ohjaavat
Rakkaussuhde herättää koko ajan erilaisia tunteita, eikä tunteista voi valita vain niitä miellyttävimpiä, vaan on opittava kohtaamaan myös raskaat ja ikävät tunteet. Rakkaussuhteessa ihminen on helposti haavoittuva ja ikään kuin alaston. On myös tärkeää, ettei vain selitä tunteitaan kumppanilleen vaan ottaa myös vastuuta omista tunteistaan ja kokemuksistaan. Vaihda sanonta ”tämä on sinun syysi” ilmaisuun ”minusta tuntuu, että”, jotta toisen osapuolen ei tarvitse tuntea syyllisyyttä, eikä hän siten myöskään siirry puolustuskannalle.

Mutta mikä sitten on miehistä mikä naisellista käytöstä? Heti syntymämme ensi hetkestä lähtien meitä kohdellaan eri tavoin sen mukaan, mitä sukupuolta olemme. Tyttöjen odotetaan olevan tietynlaisia, poikien taas toisenlaisia. Meidän yhteiskunnassamme sukupuolen määrittäminen on tärkeää samoin sukupuoliroolien noudattaminen. Naiseuteen liittyvinä asioina pidetään usein ulkonäöstä kiinnostumista, halua saada lapsia, mieheen rakastumista ja sitä, että karvoja on vain päässä. Miehisyyteen taas liitetään määrätietoisuus, suhteellisen runsas vartalon karvoitus ja kiinnostus naisia kohtaan. Mutta näin ei ole ollut aina. Miehiin ja naisiin liitetyt ominaisuudet ovat vaihdelleet aikojen saatossa.

Aikojen halki
Sen lisäksi, että mieheyden ja naiseuden käsitykset ovat muuttuneet aikojen kuluessa, ne ovat myös erilaisia eri kulttuureissa. 1700-luvun Ruotsissa oli miehekästä itkeä, mutta nykyään tilanne ei ole aivan samanlainen. Lisäksi oli tapana, että rikkaat miehet käyttivät meikkiä ja korkokenkiä. Tilanne muuttui 1800-luvulla, kun tiedemiehet alkoivat selittää, että miehen ja naisen tulisi olla toistensa vastakohtia. Oltiin sitä mieltä, että miehillä ja naisilla on erilaiset biologiset ominaisuudet, esimerkiksi naisten biologisten ominaisuuksien vuoksi he eivät soveltuneet opiskelemaan. Tietenkin tilanne oli se, että kaiken vallan piti olla vaaleaihoisten miesten hallussa, sillä he olivat biologisesti parhaita päätöksentekijöitä. Tänään näemme asian aika eri tavoin.

Se, että meidät lajitellaan poikiin ja tyttöihin, estää meitä kehittymästä. Älkää tehkö samaa virhettä parisuhteessanne. Onneksi yhteiskuntamme on muuttunut hieman tasa-arvoisemmaksi. Aivan samanlaisia meistä ei koskaan tule, mutta me kaikki olemme ihmisiä. Mitä paremmin tunnette toisenne ja sen, miten te ajattelette, sitä helpompaa teidän on ymmärtää toisianne. Opitte oikean tavan kommunikoida sekä sen, mitä ehdottomasti että koskaan saa sanoa toiselle. On tärkeää myös osoittaa toisianne kohtaan arvostusta ja rakkautta arjessa. Älä yritä olla täydellinen nainen tai mies, ole ihminen ja huolehdi toisesta ihmisestä. Kaunis sana on helppo sanoa, ja se merkitsee kuulijalle paljon.