Meidän kosinta

Sanna & Aki
Olemme Metallica-faneja. Lähdimme kesäkuun alussa pienelle ”kiertueelle”, jonka yksi kaupunki oli Praha. Koko päivän ravasimme katsomassa nähtävyyksiä ja ostoskeskuksia. Illalla lähdimme keikalle ja tällä kertaa olimme saaneet liput eturivin aitaukseen. Matka keikkapaikalle ei sujunut ihan ongelmitta, koska olimme alussa menossa väärälle stadionille ja melkein myöhästyimme koko keikalta. Normaaliin tapaan keikka oli kuitenkin loistava! Metallican soittolistaan kuului Nothing Else Matters, joka on meillä ollut tapana kuunnella seläkkäin sylikkäin, eli minä Akin edessä hänen kädet ympärilläni.  Ja luonnollisesti mukana pitää laulaa niin lujaa kuin jaksaa. Hieman kappaleen alun jälkeen yhtäkkiä huomasin, kuinka mieheni pujottaa sormusta vasempaan nimettömääni. Lopetin laulamisen. Olin suorastaan hölmistynyt! Ihan vihoviimeinen paikka missä osasin tätä odottaa!! Sydän hakkasi, katsoin vielä olkani yli kysyvästi ja hymyilin. Hiljainen kysymys, hiljainen vastaus. Hauskinta tilanteesta teki se, että koko päivän juoksentelun jälkeen sormeni olivat niin turvoksissa, että sormus ei todellakaan mahtunut sormeeni. Akia se harmitti, koska hän oli nähnyt paljon vaivaa etsiessään sormuslaatikostani oikean kokoista, ja ottanut siitä tarkat mitat ennen tilaamista.

Kosinta oikeastaan osaltaan vei keikalta huomion. Mitä muuta osasin koko loppuajan tehdä kuin tuijottaa ja hipeltää sormusta? Onnesta pyöreänä välillä itku kurkussa kuitenkin tavallaan jatkoimme kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olimme kosinnan aikaan olleet yhdessä noin 8 vuotta, joten vaikka tilanne tuli yllätyksenä, olin kosintaa osannut jo jonkun aikaa odottaa. Kappaleen jälkeen mukana ollut ystävämme vielä kysyi, että joko sitä saa onnitella? Nauratti! Oliko hän muka tiennyt? Kävi ilmi, että sormus oli ollut keikkaan asti hänen hallussaan, etten minä vahingossa löytäisi sitä mistään.

Vaihdoin sormuksen sormestani turvaan kaulaketjuun, etten vain pudottaisi sitä väenpaljoudessa. Jouduimme kävelemään stadionilta hotellillemme, koska alkuperäisen hotellimatkasuunnitelman mentyä mönkään emme tienneet yhtään mihin suuntaan ratikat menisivät, jos hyppäisimme kyytiin. Ja ehkä niihin ei olisi loppujen lopuksi mahtunutkaan… Matka oli pitkä, mutta se tuntui silti kevyeltä. Arvaatteko häävalssimme?

Maija & Jari
Olemme seurustelleet morsiameni kanssa vuoden 2001 helmikuusta alkaen. Tyttöystäväni kihlaaminen oli ollut mielessäni jo jonkin aikaa, kun heinäkuun alussa 2003 marssin kultasepänliikkeeseen hankkimaan sormuksia. Sen verran halusin pelata varman päälle, että sovin sormusten kaivertamisesta vasta saatuani myöntävän vastauksen.

19.7.2003 olimme tyttöystäväni kanssa kahdestaan Särkänniemen huvipuistossa. Tyttöystäväni oli autuaan tietämätön tulevasta kosinnasta. Itselläni oli kovasti perhosia vatsassa, ja sormusrasiaa täytyi vähän väliä tunnustella taskussa. Iltapäivällä päätin, että nyt tai ei koskaan. Suostuttelin korkeita paikkoja kammoavan tyttöystäväni kanssani Näsinneulaan. Ylhäällä kävin vielä vessassa tarkistamassa, että sormukset ovat valmiina ja jätin rasian kannen raolleen, jotta saisin sen tilanteen tullen näppärästi auki. Sitten suostuttelin tyttöystäväni Näsinneulan ulkoilmatasanteelle ja kun olimme kiertäneet tornia Näsijärven puolelle, polvistuin ja pyysin tyttöystävääni vaimokseni. Vastaus oli myöntävä ja sormukset laitettiin sormiin. Ensimmäinen kuva meistä kihlaparina saatiin tuoreeltaan Tukkijoessa. Istuimme vaunun etupenkkiin ja sormuskädet laitettiin hyvin näkyville. Illalla tuoretta kihlausta juhlittiin vielä Forssan Rantasipissä Frederikin keikalla. Myöhemmin juotiin kihlajaiskahvit meidän yhteisessä asunnossa lähimpien sukulaisten ja parhaiden kaverien kanssa.

Kihlaustamme on kestänyt melko kauan. Olin alkanut harkita häitä jo kauan sitten. Hääpäivän 24.7.2010 valitsin joskus vuoden 2009 alussa. Ajattelin, että sopiva aika esittää asia puolisolleni olisi hänen syntymäpäivänsä elokuun alussa. Mielestäni paras paikka hääpäivän ehdottamiseen oli sama, missä kihlauskin tapahtui. Niinpä ehdotin puolisolleni, että vietettäisiin hänen syntymäpäiväänsä Särkänniemessä. Olin hankkinut syntymäpäivälahjaksi sydämen muotoisen medaljongin, johon olin kaiverruttanut tulevan hääjuhlamme päivämäärän. Päivä kelpasi puolisolleni, varsinkin kun kerroin perusteluni juuri kyseisen päivän valinnalle: Seitsemän on ehkä yleisin onnennumero ja kihlauksestamme tulee noihin aikoihin jatkuneeksi juuri seitsemän vuotta. Lisäksi päivämäärä 24.7. muistuttaa siitä, että naimisissa ollaan 24/7.

Tiina & Timo
Meillä ei ollut perinteistä Amerikan mallin ”polvistutaan, annetaan sormus ja lausutaan romanttista” -kosintaa. Menimme kihloihin virallisesti toisena vuosipäivänämme, kun olimme asiasta hieman aiemmin yhteispäätöksen tehneet ja sormukset käyneet valitsemassa. Olimme siis seurustelleet lähes kaksi vuotta ja asuneet siitä lähes vuoden yhdessä, kun eräänä päivänä köllötimme sylikkäin päiväunilla, ja mieheni kuiskasi vain yksinkertaisesti, että mennäänkö kihloihin. Ja itse totesin vain takaisin, että mennään vain ja ehdotin, että viralliseksi päiväksi ottaisimme reilun viikon kuluttua olevan vuosipäivämme. Sitten kävimme valitsemassa sormukset, joiden malleja olin jo netissä selaillut, ja sain kuin sainkin juuri sen mallisen kuin olin uumoillut. Molemmat otimme samanlaiset sormukset ja hankimme kaiverruksetkin valmiiksi. Sitten yritimme odottaa vuosipäivää ennen kuin aloimme niitä käyttää, missä emme onnistuneet. Hieman ennen virallista päivää, riitelimme ja päätimme riidan päätteeksi sormusten sormeen pujottamiseen – pari päivää etuajassa. Kihlausta juhlistimme hakemalla mieheni saamalla pitserian lahjakortilla vähän syötävää. Se oli meidän näköinen kosinta ja loppujen lopuksi erittäin romanttinen. Jäi kyllä mieleen.

Raija & Timo
Tuleva aviomieheni kosi minua argentiinalaisen tangon tanssikurssilla. Ympärillä oli paljon muita ihmisiä tanssimassa. Harjoittelimme jotain liikettä, kun hän yhtäkkiä polvistui eteeni ja kosi. Minä olin niin hölmistynyt tilanteesta, että osasin vain kiljua: ”Mitä sinä siellä lattialla teet, oletko sinä tosissasi, oletko tullut aivan hulluksi??” Kaiken kukkuraksi Timo reväytti polvistuessaan reitensä ja jatkoi tanssia nilkuttaen. Tilanne jäi siltä osin siihen. Illalla minä tulin tunnontuskiin ja kysyin: ”Olitko sinä muuten tosissasi silloin päivällä…?”

Henna & Ari
Minä kosin tulevaa miestäni Aria. Tein hänelle naimatarjouksen, jonka jätin saunan lauteille löydettäväksi. Ari löysi lapun mennessään laittamaan saunaa päälle, ja jonkin aikaa siinä menikin, kunnes mies tuli ulos saunasta, Eli aika kauan sillä kertaa sähkösaunan lämmittämisessä kesti… Tämän jälkeen Ari otti minut syleilyyn, ja muutama kyynel siinä vierähtikin, kun hän kuiskasi korvaani: kyllä. Tämän kosimisen jälkeisen halauksen muistamme aina.

Jenni & Yves
Kosinta meidän kohdalla tapahtui oikeastaan kolmessa osassa. Ensimmäisen kerran mieheni kosi minua vähän aikaa tapaamisemme jälkeen Ranskassa. Tuolloin en ollut vielä eronnut entisestä avomiehestäni, joka oli Suomessa. Kosinnan toinen osa tapahtui 11 kuukautta ennen häitämme, jolloin sain kihlasormukseni syntymäpäivälahjaksi! Kolmas osa koski käteni pyytämistä isältäni, ja se tapahtui häitä edeltävänä iltana erään kotikaupunkini hotellin parkkipaikalla. Isäni ei tätä tosin muista. Mieheni otti erittäin vakavasti äitini puheet käden pyytämisen tärkeydestä isälleni, muttei kuitenkaan saanut asiaa toimitettua aikaisemmin.