Kunhan on hyvät hääjuhlat

Kyseessä on kahden ihmisen liiton merkiksi järjestettävä juhla, päivä on ikimuistoinen ja ainutlaatuinen, siksi siihen kannattaa suhtautua sen ansaitsemalla kunnioituksella. Olipa juhlat ilmoitettu kuinka vapaamuotoisiksi ja rennoiksi tahansa. Nämä tarinat olkoot ohjenuorina:

Viina – tuo viisasten juoma
Tietenkin on turha muistuttaa kohtuudesta. Senhän kaikki tietävät. Useat unohtavat. Viinan huuruisia tarinoita on loputtomiin – onneksi suurin osa niistä on huvittavia. Liikaa ei voi painottaa, että häät ovat muistamisen arvoinen juhla.

Ei näin:
– Meidän häät kääntyivät loppuillasta farssinpuolelle. Viina virtasi. Alkuilta oli hysteerisen hauska. Ihmiset viihtyivät ja tulivat hyvin toimeen keskenään. Jossain vaiheessa kuppi kyllä kääntyi nurin. Valitettavasti myös mieheltäni. Minusta tuli omien häideni järjestyksenvalvoja. Paikalle hälytettiin illan aikana kolme ambulanssia ja poliisikin vieraili kerran. Olisihan minun pitänyt tietää sukulaiseni ja kaverini. Toivoin, että ihmiset olisivat tajunneet omat rajansa. Lopulta minun piti pyytää henkilökuntaa sulkemaan baari ja siihen ne juhlat sitten loppuivatkin, muistelee surullisena Helena. 

Näin:
– Olin kuullut niin paljon kauhutarinoita kännisistä häätappeluista, että päätin minimoida riskit. En tietenkään kuivia juhlia halunnut. Tarjolla oli ainoastaan samppanjaa. Koska mummini mukaan samppanjasta ei tule känniin, vaan ainoastaan iloiseen huppeliin. Ja mummothan ovat aina oikeassa, kertoo Tiina. Viisas mummo.

PS. Edellinen ilta on se huonoin mahdollinen polttari-ilta.

Varastettu show
Häät kasaavat yleensä yhteen ihmisiä, jotka eivät ole tavanneet toisiaan pitkään aikaan tai eivät ollenkaan. Paikalla on aina oman seurapiirinsä tähtiä. Kannattaa muistaa, että tänään juhlitaan hääparia, ei sinun amerikanvalloitusta. Parhaimmillaan ystävät ja sukulaiset kohtaavat häissä ja nauttivat niin hääparin kuin toistensakin seurasta.

Ei näin:
– Meidän perheen prinsessa eli pikkusiskoni saapui häihimme New Yorkista. Hän on asunut siellä kolme vuotta ja vierailut ovat aika harvinaisia. Joten tietenkin oli ihana nähdä häntä ja kuulla, että kaikki menee loistavasti ja elämä hymyilee. Mutta siinä kävi vähän niin, että siskoni maailmanvalloitus ja upea ura veivät kaiken huomion. Iloisena, puheliaana ja ulospäin suuntautuneena hän on aina valokeilassa. Minä hivenen jurona miehenä olen aina jäänyt vähän varjoon. En minä niinkään itsestäni välitä, mutta jossain kohtaa minulla tuli surku vaimoni puolesta, tilittää Pietu 

Näin:
– Minä olen kamalan ujo. En viihdy pätkääkään huomion keskipisteenä. Minä vähän jopa pelkäsin häitäni sen takia. Onneksi minulla oli mahtavan rempseä kaaso, joka pelasti minut monista tukalista tilanteista. Hän puheliaana ihmisenä sai vieraat viihtymään ja käsittääkseni kaikilla oli hauskaa – jos se olisi ollut minun vastuullani, olisimme kaikki istuneet vaivaantuneen hiljaa omilla paikoillamme. Samoin miehen bestmanit vetivät kunnon show´ta, kertoo Jenni.

Vaatteet on mun aatteet
Mutta juhlat on juhlat. Vaikka häät olisivat kuinka rennot, pukeutumisella osoitetaan kunnioitusta hääparia ja hääjuhlaa kohtaan. Mikäli kutsussa ei erikseen mainita pukukoodia, pukeudu juhlavasti. Erikseen on tietenkin teemahäät. Jos kutsussa pyydetään pukeutumaan merirosvoksi, silloin pukeudutaan.

Ei näin:
– Siskoni meni naimisiin 20 vuotta sitten, mutta en ole vieläkään toipunut tästä. Serkkumme ilmestyi häihin verryttelypuvussa. Olihan se uusi. Olihan se hieno. Salilla. Kiristelin hampaitani koko kirkkotoimituksen ajan. Kun pääsimme pihalle, sihisin serkulleni hampaiden välistä: ”Sinä sitten ajat kotisi kautta, vaihdat vaatteet ja tulet vasta sitten vastaanotolle.” Tämän jälkeen serkullani ei ole juurikaan ollut asiaa minulle, kertoo Krister.

Näin:
– Ystäväpariskuntamme meni naimisiin. Teemana oli merirosvot. Ihan mielettömän huikeaa. Ensinnäkin pääsi ongelmasta: minulla ei ole mitään päällepantavaa. Sillä tietenkään minulla ei ollut. Mutta nytpä sai käyttää mielikuvitusta. Häät olivat vanhalla fregatilla. Oli hienoa nähdä miten koko pieni hääseurue oli pukeutunut teeman mukaan. Mummollakin oli silmälappu, päässä mustalaishuivi, röyhelöpaita ja kaikki. Teema yhdisti koko joukkueen.

Lyhyestä virsi kaunis
Puheet ovat ihania. Silti vaikka kuinka rakastaisikin omaa ääntään ja olisi kuinka mahtavia tarinoita kerrottavanaan, kannattaa muistaa kohtuus. Muillakin saattaa olla sanottavaa ja juhlaväki ei yleensä jaksa keskittyä – eikä ole tarkoituskaan – pikkutarkkoihin elämänkerrallisiin tarinoihin. Puheissa ei myöskään kannata viljellä liikaa sisäpiirivitsejä olivatpa ne kuinka hauskoja tahansa, jos 99 prosenttia juhlakansasta ei ymmärrä niistä mitään.

Ei näin:
– Isoisäni rakastaa omaa ääntään. Hän on loistava puhuja ja hänellä on uskomattoman upeita tarinoita. Olen lapsesta asti rakastanut kuunnella hänen kertomuksiaan. Häissäni kävi kuten pelkäsinkin. Hänen puheensa kesti 45 minuuttia. Kukaan ei hennonnut sanoa hänelle, että kiitos, nyt riittäisi. Mummoni oli kyllä pitänyt kotona puhuttelun ja vannottanut, että isoisää puhumaan lyhyesti, kertoo Anu.

Näin:
– Kolme kaasoani pitivät yhdessä puheen. Se oli hulvattoman hauska. Lause kerrallaan kerrottu tarina oli sekä ytimekäs, hauska ja kaunis. Luulen kyllä, että vanhemmilta sukulaisiltani osa meni ohi ja infoa tuli ehkä vähän liikaakin, naureskelee Anna-Liisa.

Käyttäytykää.