Rakkaus ja avioehto

Avioehdon tekemättä jättäminen on yhtälailla avioeroon liittyvä oikeudellinen valinta kuin avioehdon tekeminenkin.

Avioehtoon liitetään toisinaan ajatus siitä, että avioehtosopimuksen tekevät pariskunnat eivät luota toisiinsa tai avioliiton pysyvyyteen. Juuri kihlautuneelle pariskunnalle tällaisesta lähtöasetelmasta keskusteleminen saattaakin olla haasteellista ja epämukavaa – ovathan puolisot juuri luvanneet viettää loppuelämänsä yhdessä ja kenties suunnitelleet perheen perustamistakin.

Avioehto on jokaisen pariskunnan henkilökohtainen, mutta yhteinen valinta. Se on valinta kummankin puolison taloudellisen turvallisuuden ja itsenäisyyden takaamiseksi. Avioehtoon joskus liitettävä ajatus epäluottamuksesta on paikkansa pitämätön, sillä avioehdolla ei ole merkitystä avioliiton aikana. Avioliiton aikana puolisot ovat aina oikeutettuja tekemään omalla omaisuudellaan mitä haluavat eräitä harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Ilman avioehtoakin puoliso voi lähtökohtaisesti luovuttaa koko omaisuutensa toiselta kysymättä. Avioehdon tekemättä jättäminen ei vahvista puolison asemaa avioliitossa, vaan nimenomaan avioerossa.

Puolison velkaantuminen
Esimerkki. Maija avioitui Mikon kanssa yli 10 vuotta sitten. Pariskunnalla ei ole lapsia. Molemmat ovat tyypillisesti olleet tarkkoja raha-asioistaan. Kuitenkin viimeiset kuusi kuukautta Mikolla on mennyt lujaa viikonloppuisin ja välillä viikollakin. Mikko on alkanut pyöriä kasinoilla ja ottanut myös pikavippejä. Mikäli avioehtoa ei ole ja pariskunta eroaa, Mikon pikavipeistä aiheutuneet velat vähentävät hänen laskennallisen omaisuuden arvon alhaisemmaksi. Tällöin herää kysymys ja mahdollisesti erimielisyyksiä siitä, pitääkö Maijan maksaa Mikolle tasinkoa avioliittolain pääsääntöjen mukaisesti vai koituuko huolimaton rahan käsittely vain Mikon vahingoksi. Usein asia ei ratkea ilman kallista ja raskasta tuomioistuinprosessia.

Avioehdolla voidaan varautua tilanteeseen, jossa puoliso vahingoittaa perheensä taloudellista tilannetta.

Uusperheet ja lapsen etu
Esimerkki. Esko ja Tiina, joilla molemmilla on yksi lapsi heidän aiemmista avioliitoistaan, päättävät mennä naimisiin. Tiinalla on varallisuutta 300 000 euron ja Eskolla 50 000 euron arvosta. Mikäli Tiina ja Esko eivät tee avioehtoa ja heille tulee avioero, lähtökohtaisesti Tiinan omaisuudesta siirtyy 125 000 euroa tasinkona Eskolle. Tasinko muodostuu siitä, että puolisoiden yhteenlaskettu varallisuus 350 000 euroa jaetaan kahdella, jolloin molempien avio-osaksi saadaan 175 000 euroa. Tiinan on suoritettava tasinkoa niin paljon, että Eskon varallisuus on hänen avio-osansa suuruinen eli 175 000 euroa. Mikäli Tiinan omaisuus olisi sidottu pääosin esimerkiksi perheen omakotitaloon, merkitsisi avioero Tiinalle ja hänen perheelleen merkittävää lisävelkaantumista tai kodin myymistä.

Perheiden yhdistymistilanteissa kysymys avioehdosta ei siis rajoitu ainoastaan avioliittoon aikovan pariskunnan luottamukseen ja uskoon liiton pysyvyydestä. Suojattavien etujen piiriin saattavat kuulua myös lasten edut, kuten pysyvän kodin suojaaminen ja omille lapsille tarkoitetun perintöosuuden turvaaminen.

Avioehdolla voidaan turvata uusioperheessä omien lasten jäämistöoikeudellista asemaa.

Yritysomaisuus
Esimerkki. Yrittäjänä toimiva Taina ja työssä käyvä Oskari ovat solmimassa avioliittoa. Heidän tilanteessaan avioehdon tekeminen olisi järkevää, sillä Tainan varallisuus koostuu pääosin hänen yrityksensä osakkeista, jolloin avioero saattaa merkitä hänelle ainakin osittaista yrityksen omistajuudesta luopumista.

Elinkeinon ja uran vakava vahingoittuminen erotilanteessa ei kuitenkaan ole kummankaan puolison tahto avioliittoa solmittaessa. Tällainen tilanne voidaankin ehkäistä jo ennen avioliittoa. Yritysomaisuuden poissulkevasta avioehdosta huolimatta yhdessä hankittu yhteinen omaisuus Oskarin ja Tainan liitossa, kuten talo, kesämökki, auto ja vene ovat yhteisiä ja ne jaettaisiin avioerotilanteessa puoliksi.

Avioehdolla voidaan turvata elinkeinon ja yrittäjyyden jatkumisen edellytyksiä yllättävissä tilanteissa.

Perintö ja osuus kuolinpesässä
Esimerkki. Työssäkäyvä pariskunta Anna ja Timo solmivat avioliiton. Timon vanhempien kuoltua Timosta tulee sisarustensa kanssa kuolinpesän osakas. Kuolinpesän omaisuuteen kuuluu suvussa pitkään ollut suurehko kesämökki, jota ryhdytään käyttämään sovussa Timon, hänen sisarusten ja heidän perheiden kesken. Annan ja Timon avioliitto alkaa kuitenkin rakoilla ja eron yhteydessä syntyy riitaa. Ositusta suoritettaessa Timon avio-oikeuden alaisen omaisuuden arvoa kasvattaa osakkuus kuolinpesässä eli osaomistus perheen kesämökistä. Timo joutuu joko myymään osuutensa kuolinpesän muille osakkaille, vaatimaan kuolinpesän jakamista tai velkaantumaan selvitäkseen tasingon maksamisesta, mikä johtaa siihen, että myös Annan ja Timon lapset saattaisivat menettää lapsuusvuosien kesänviettopaikkansa.

Avioehdolla voidaan ennaltaehkäistä jakovaatimukset, jotka kohdistuvat sellaiseen omaisuuteen, joka ei välttämättä ole yksin omistajan hallussa tai jota ei tunnearvon vuoksi haluta myydä. 

Testamentin nojalla saatu omaisuus
Esimerkki. Erilaiset testamentit voivat aiheuttaa seuraavanlaisen tilanteen: Aviopari Liisa ja Antti saavat molemmat omilta vanhemmiltaan 200 000 euron arvoisen perinnön, mutta vain Antin vanhemmat ovat kirjanneet testamenttiin, että Antin puolisolla ei ole avio-oikeutta testamentin nojalla saatuun omaisuuteen. Tällöin tilanne avioerotapauksessa on se, että Liisa joutuu maksamaan Antille tasinkoa 100 000 euroa saamansa perinnön vuoksi. Erilaisista testamenttimääräyksistä johtuen Antin omaisuus olisi osituksen jälkeen 300 000 euroa ja Liisan 100 000 euroa. Puolison avio-oikeutta rajoittava määräys voidaan antaa myös lahjan ja henkivakuutuksen yhteydessä.

Avioehdolla voidaan tasata epätasapuolisten testamenttisaantojen aiheuttamat varallisuuserot avio-oikeuden alaisessa omaisuudessa.