Häälahja Sri Lankaan

Mia Marttiini ja Jouko Laurila kokivat köyhän, srilankalaisen kylän Baliakin mieleenpainuvammaksi häämatkaosuudeksi.
– Vierailu kylässä, jonne toivoimme lahjoituksia meille annettavien häälahjojen sijaan, vain vahvisti tunnettamme, että ratkaisumme oli oikea, hääpari sanoo.

Teksti & Kuvat Leila Itkonen

Harva häämatka alkaa kuten Mia Marttiinilla ja Jouko Laurilalla. Pari on ehtinyt olla vain päivän verran Singaporessa, kun he lentävät jo Sri Lankan pääkaupunki Colomboon. Colombossa otetaan taksi hotellille ja tavataan 15 naisen suomalaisryhmä.
Ryhmän vetäjä, Suomen World Visionin viestintäjohtaja Unna Lehtipuu, on hääparin vanha tuttu ja Mian entinen kollega.
Tavatessa halataan, ja häämatkalaiset siirtyvät muun seurueen mukana bussiin.
Mia ja Jouko eivät ole Sri Lankassa kuitenkaan Colombon tai helsinkiläiseen Naisverkostoon kuuluvien suomalaistuttaviensa takia, vaan ennen kaikkea tutustuakseen pieneen maalaiskylään ja sinne valmistuvaan äitiysklinikkaan.
– Me totesimme ennen häitämme, että meillä itsellämme on kaikkea tarpeeksi ja esimerkiksi ajatus lahjalistasta tuntui vieraalta.
– Päätimmekin pyytää vieraitamme joko osallistumaan häämatkakassaamme tai tekemään lahjoituksen srilankalaiseen kylään rakennettavaa äitiysklinikkaa varten, kesällä 2012 avioitunut pari kertoo.

Hääparin päätös niin kutsutusta aineettomasta häälahjasta muodostui helposti.
– Harkitsimme myös muun muassa Amnestyn, Helsinki Missionin ja Maailman Luonnonsäätiön projekteja, mutta kun kuulin naisverkkolaisten ja World Visionin äitiysklinikkahankkeesta – ja Jouko oli tehnyt lahjoituksen World Visionille jo aiemmin, päädyimme yhdessä tähän kohteeseen, Mia kertoo.
Hän on ollut mukana Naisverkoston toiminnassa lähes koko sen toiminnan ajan. Naiseutta – ja ylipäänsä elämää – käsittelevään löyhään keskusteluryhmään kuuluu tällä hetkellä jo noin seitsemänsataa jäsentä. Verkoston kymmenvuotisjuhlan yhteydessä saatiin kerättyä – Mian ja Joukon häävieraiden lahjoitukset mukaan lukien - yhteensä  18 000 euroa äitiysklinikan rakennuttamiseen.
– Me kaksi olemme vierailleet kehitysmaiden arjessa aiemminkin ja tiedämme, että jo tosi pienillä siemenillä on mahdollisuus vaikuttaa mullistavasti yksittäisten ihmisten ja kokonaisten yhteisöjen elämään, häämatkalaiset sanovat.

Suomalaisryhmä huomasi pian Sri Lankaan saavuttuaan, että sisällissodasta toipuvassa maassa on edelleen monia jännitteitä. Bongaman kylässä, jonne matka jatkui Colombosta, maatalous ei riitä elättämään kaikkia perheitä ja lapset kärsivät aliravitsemuksesta.
Marttiini ja Laurila eivät ole käyneet Sri Lankassa aiemmin, mutta kehuvat niin maan ruokakulttuuria, luontoa kuin ystävällisiä ihmisiäkin.
Häämatkalaiset aikovat viettää muun seurueen mukana vielä yhden päivä sen jälkeen, kun ovat tutustuneet äitiysklinikkaan. Tuolloin vieraillaan Kalpitiyassa, jossa äitiysklinikan rakennuttamisen koordinoinut World Vision on toiminut pidempään ja muutokset näkyvät selvemmin.
Bongaman kylässä suomalaislahjoittajat otetaan vastaan kunniavieraina. Kylän edustalle on rakennettu tervetuliaisportti, ja koululaiset kukittavat tulijat.
Pian valmistuvalla äitiysklinikalla kuullaan, että klinikka tulee toimimaan myös vierailevan lääkärin vastaanotto- ja rokotuspaikkana sekä kyläläisten kokoontumistilana.
Lääkärinä työskentelevä Jouko Laurila kuuntelee paikallisen kollegansa puhetta tarkasti.
– Lukutaidottomuus, aliravitsemus ja moninaiset paikalliset terveysongelmat ovat haasteita, joiden ratkaisemiseen ei köyhällä maaseudulla ole toistaiseksi tarpeeksi resursseja, Jouko Laurila kertoo.

Klinikkaesittelyn jälkeen vieraat ohjataan ulkona katoksen alla notkuvaan buffet-pöytään.
Kun ruokailua puuhaamassa ollut kylän voimanainen, Kamala, kuulee, että suomalaisvieraiden mukana on hääpari, hän kutsuu nämä vierailulle kotiinsa.
Mialle ja Joukolle näytetään ensin äidin ylpeydenaihe eli kuva Kamalan jo aikuistuneista pojista.
– Toinen pojistani opiskelee yliopistossa ja toinen on poliisi, nainen kertoo.
Jouko Laurila ottaa valokuvan Kamalan ja Mian halauksesta ennen kuin suomalaispari palaa muun ryhmän luo ja jatkaa matkaa.
– Minä harkitsen joko häävieraillemme suunnattua blogia tai nettisivuja matkamme jälkeen. Olisi hienoa pitää lahjoittajat mukana tällä polulla - ja jos siltä tuntuu, he voisivat halutessaan vaikka ryhtyä kummeiksi seudun lapsille, media-alalla työskentelevä Mia miettii.
Bongaman kyläläiset osoittavat hääparille arvostusta, mutta myös hämmästelevät sitä, kuinka hääpari ei halunnut lahjoja itselleen.
– Tämä on meille sopiva tapa välittää onnea ja iloa, hääpari vastaa.
Marttiini ja Laurila myöntävät kyllä miettineensä etukäteen sitä, kuinka heidän omat, iäkkäät sukulaisensa suhtautuisivat ”häälahjatoiveeseen”.
– Kuitenkin jopa yli 90-vuotias tätini soitti meille ja kiitti hänenkin mielestään aivan ihanasta ajatuksesta, Mia nauraa.
Matkalla mukana oleva World Visionin viestintäjohtaja Unna Lehtipuu kertoo, että Mia ja Jouko eivät itse asiassa ole tehneet kovin harvinaista valintaa.
– Äskettäin esimerkiksi 20-vuotishääpäiväänsä viettänyt suomalaispariskunta rakennutti tyttöjen asuntolan Keniaan kumppanille annattavan lahjan sijaan, Unna Lehtipuu kertoo.
Mia ja Jouko ovat kokemastaan vaikuttuneita. Heidän kahdenkeskeinen häämatkansa jatkuu Sri Lankasta Balille.
– Sri Lankan osuus jäi mieleemme koko matkan vahvimpana ja merkityksellisimpänä aikana, häämatkalaiset viestittivät jälkikäteen.•