Meidän häät

Olen pienestä asti haaveillut naimisiin menosta. Olen unelmoinut suurista prinsessahäistä, joissa kimallus ja tähtipöly yhdistyvät optimistiseen sanaan ”tahdon”.

Ulfilla ja Emelielle oli aivan erilaiset näkemykset siitä, millaiset heidän häidensä pitäisi olla. Siksi he päätyivät kompromissiin ja toivat Länsi-Intian Ruotsiin.

Olimme kihlautuneet keväällä 2008 ollessamme ystäväporukan kanssa laskettelureissulla Lapissa. Patrik kosi minua romanttisissa merkeissä Olos-tunturin huipulla auringon laskiessa.

Kokkolalaisia Tuomasta ja Mira-Ninaa yhdisti sama koulureitti ensimmäisestä luokasta asti, mutta uusin silmin he katsoivat toisiaan vasta aikuisena.

Nyt teillä on mahdollisuus jakaa häätarinanne Häät ja Juhlat-lehden lukijoiden kesken. Miten kosinta tapahtui, miten hääsuunnittelut sujuivat ja miten juuri se suuri päivä lopulta toteutuikaan?

Lyödessäni vetoa Singstarin voitosta en kuvitellut olevani se, joka kiskoo seuraavana päivänä lenkkitossuja jalkaansa treenatakseen puolimaratonille!

Tapasimme jo opiskeluaikoina yliopiston käytävillä. Elämäntilanteidemme johdosta meni peräti kymmenen vuotta, ennen kuin oikeasti rupesimme seurustelemaan.

”Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo” oli kaksoissisarten Hannan ja Jennyn mielessä viime kesänä, kun he suunnittelivat tuplahäitä yhdessä tulevien miestensä Lukaksen ja Per Johanin kanssa.

Mieheni ja minun yhteinen elämä alkoi romanttisesti kuntosalin vastaanotosta reilu viisi vuotta sitten. Tuntui alusta asti silti, että olisimme tunteneet toisemme jo kauemmin.

”Onnen kahle kultainen, lämmin loiste rakkauden. Ihanin tunne ihmisen, sydän on löytänyt sydämen.”