Meidän häät: Tanja & Jaakko

Teksti Tanja Nykänen | Kuvat Pyry Kantonen Photography  | www.pyrykantonen.com

Elämä ennen häitä

Olimme samassa työpaikassa, kun huomasimme viihtyvämme toistemme seurassa myös vapaa- ajalla. Keskustelimme puhelimessa päivittäin useita tunteja ja lähennyimme päivä päivältä enemmän. Suhteemme ottikin vähän takapakkia alkuun koska ajatus työpaikkaromanssista mietitytti.

Jaakko ei kumminkaan suostunut luovuttamaan ja pian päätettiinkin yhdessä kokeilla, onko, työpaikkaromanssi tuhoon tuomittu.

Maaliskuussa 2018 havaitsin olevani raskaana. Olimme tietenkin keskustelleet lapsihaaveista ja lukumäärästä, mutta ajankohtaa emme olleet miettineet. Pelkäsin asiasta kertomista koska olin kuullut yllätysraskausten olevan enemmänkin järkytyksiä, kuin ilonriemahduksia. Emme olleet seurustelleen vain muutaman vuoden ajan, ja tulevaisuuden haaveemme töiden suhteen olivat vielä auki. Kun kerroin Jaakolle olevani luultavasti raskaana, sain vastauksen, jotan en unohda koskaan: ”Se olisi kuin lottovoitto”. Vastaus sulatti sydämeni täysin ja siitä päivästä eteenpäin tiesin, että hän on tuleva aviomieheni.

Meidän yllätys, mutta toivottu lapsi Eliel syntyi marraskuussa 2018.

Perheemme täydentyi vielä kesäkuussa 2020 kun tyttäremme Riana syntyi.

Lapsiarki toi suhteeseemme paljon haasteita muuttuneen arjen oltua aika ajoin raskasta ja väsyttävää. Jaakko teki pitkiä yövuoroja, minä taas hoidin lapsia kotona. Uusi arki on kasvattanut meitä paljon. Kuinka upean ja palkitsevan matkan olemmekaan jo kulkeneet yhdessä ja mitä kaikkea tulemmekaan vielä kokemaan yhdessä, perheenä.

Kosinta

Jaakko kosi minua huhtikuun viimeisenä päivänä 2020 kotonamme. Korona oli saapunut jokapäiväiseen elämään ja pelko oli myös osana meidän arkeamme, olimmehan pienen lapsen vanhempia ja kohta toisen. Raskausaika oli sujunut hyvin, mutta maailmassa jylläävä tauti pelotti. Elimme siis parhaamme mukaan eristyksissä ja välttelimme isompia ihmismassoja.

Istuin makuuhuoneen sängyllä, kun kuulin Jaakon sanovan Elielille, vie tämä äidille. Kohta Eliel kipitti luokseni sormusrasia kädessä. Avasin rasian ja Jaakko käveli luokseni esittäen kysymyksen, johon vastasin myöntävästi.

Juhlapaikka

Ajatuksissamme kummitteli paikka, josta pystyimme vain haaveilemaan.

Olimme keskustelleet jo parisuhteen alkuaikoina miten upea olisi järjestää häät Hirvihaaran Kartanossa. Kartanolla olisi oma henkilökunta, upea juhlatila, oma ravintola sekä mahdollisuus majoittua. Ajatus siitä, että kaikki asiat hoituisivat saman paikan kautta, kuulosti houkuttelevalta. Laskimme varatun juhlapaikan kuluja sekä vertailimme niitä Hirvihaaran Kartanolta saatuun tarjoukseen. Erot olivat yllättävän pieniä. Toki jouduimme tekemään päätöksiä vierasmäärän suhteen. Saimmekin karsittua vierasmäärän 100 henkilöön ottamalla osalta avecit pois.

Eräs asia kumminkin mietitytti: Hirvihaaran Kartano on anniskelualuetta, jonne omien alkoholijuomien tuominen ei olisi mahdollista. Alkoholi ei ole ollut osana suhdettamme ikinä mutta vieraita ajatellen olimme etsineet paikkaa, johon omien juomien tuominen olisi mahdollista. Onneksi pian kumminkin ymmärsimme, että hääjuhla on meidän ikimuistoinen päivämme. Muiden mielipiteillä ei siis ole niin paljon väliä.

Päivämääräksi valikoitui 15.10.2022 mikä kävi meille paremmin kuin hyvin. Itse rakastan syksyä värien vuoksi, ja Jaakko taas on aina pitänyt sateesta, joten mikä olisikaan siis meille parempi ajankohta viettää häitä. Olimme alun perin suunnitelleet häitä syyskuulle mutta lokakuu tuntui enemmän meidän kuukaudelta.

Varauksen jälkeen huokasimme helpotuksesta. Tehtävälista pieneni ja pääsimme vihdoin suunnittelemaan. Jaakko ulkoisti suunnittelun lähes kokonaan minulle, tietenkin yhdessä päätimme teeman ja värit.

Suunnittelu palavereja meillä oli Hirvihaaran Kartanolla kaksi, lisäksi pääsimme maistelutilaisuuteen, jossa tutustuimme ruokavaihtoehtoihin sekä juomiin.

Menuun halusimme mahdollisimman monipuolisesti eri vaihtoehtoja. Päädyimmekin buffettiin, johon valikoimme: Helmicouscousta, fetaa ja värikkäitä tomaatteja, värikkäitä kasviksia ja seitania, pippuroitua lämminsavulohta ja tillismetanaa, härän paahtofileetä ja piparjuurijugurttia, vihreää lehtisalaattia ja salaattikastiketta, kartanon leipävalikoima ja voita, sekä keitettyjä perunoita. Pääruokana: Haudutettua naudanrintaa ja jaloviinakastiketta, perunagratiinia ja paahdettua valkosipulia.

Ruokajuomaksi: Montes Sauvignon Blanc & Montess Malbec tai olut, siideri, lonkero, mehu.

Häiden suunnittelu

Koska Hirvihaaran Kartano on niin loistokas ja upea halusimme myös teemalta samaa. Juhliemme teemaksi valikoituikin ihana vintage. Vihreällä, viininpunaisella ja kullalla sekä prameilla kehyksillä ja muilla yksityiskohdilla halusimme tuoda esiin upeaa viktoriaanista aikakautta. Etsin kirpputoreilta upeita messinkisiä kynttiläjalkoja, kultaisia kehyksiä, kaikkea mikä sopii vanhaan teemaan. Yllätykseksemme pian olohuonettamme koristi kokonainen rokokoo sohvaryhmä. Onneksi hääryhmässä tavattu kanssamorsian lainasi upeita kynttiläjalkojaan, niin säästyin niiden etsimiseltä.

Kirpputorilta löysin myös kauniin vanhan puhelinpenkin, kristallikruunun sekä nojatuolin.

Haaveilin kynttilämerestä Hirvihaaran kartanon lasipaviljongin edessä. Pian parvekkeelta löytyi pilttipurkkeja 700kpl. Roskalava ryhmien sekä ystävieni avustuksella sain haalittua purkkeja kasaan alta aikayksikön.  Toki säilytystilat alkoivat käymää vähän ahtaiksi, asuimmehan kerrostalossa.

Visioni oli selkeä. Pöydillä olisi kukka- tai risu asetelmat. Niihin tulisi pienet kehykset, joissa olisi kuvia meidän jo kuljetusta matkasta yhdessä perheenä. Pöydän keskellä menisi vihreä samettinen kaitaliina ja sen päälle asetettaisiin korkeat kynttilät. Pöydän päädyissä olisi pöytänumerot upeissa koristeellisissa kehyksissä. Jokaisen vieraan paikalla olisi vieraslahja kauniisti koristellussa pilttipurkissa, jossa roikkuisi vieraan nimi.

Suunnittelujen edetessä, palveluntarjoajia oli helppo etsiä instagramin kautta. Perustin häiden suunnittelun alkuvaiheessa vanhastinaimisii -nimisen instagram-tilin. Sain sitä kautta paljon vinkkejä ja suosituksia yrityksistä, sekä vertaistukea.

Tervetuloa-/ohjelmakyltit suunnittelin vintage tyylisiin kultaisiin peileihin. Upealta Bo Peach Co:lta löytyi valikoimasta tekstejä, jotka pystyimme liimaamaan omiin raameihin/taustoihin. Valitsin tekstin tyylin ja tilasin tuotteet. Kiinnitysohjeet olivat selkeät ja saimme tekstit lisättyä helposti peileihin.

Seuraavaksi lähdimme etsimään floristia. Kukat olivat itselleni tärkeät. Niiden avulla koin, että edesmennyt tätini olisi osa päiväämme. Sain ihanalta kanssamorsiamelta vinkin Kauniaisissa sijaitsevasta Home In Gardenista. Menin katselemaan heidän tyyliään ja ihastuin. Tyyli oli mielestäni uniikki. Kimput olivat upeita, rönsyileviä. Niissä käytettiin luonnonoksia ja kauniita kukkia. Kokonaisuus oli juuri sellainen mitä toivoin. Rönsyilevää ja massiivista.

Suunnittelupalaverissa saatiinkin heti kiinni kukkavisiostani ja lähempänä häitä teimme vielä viimeisiä muutoksia ja suunnitelmia. Samalla toimitin kuvat, jotka halusin morsiuskimppuuni sekä kultaiset maljakot, joihin kukka-asetelmat rakennettaisiin. Morsiuskimppuuni tulevat kuvat tein pieniin kultaisiin kehyksiin. Kehyksissä oli edesmenneiden läheisien kuvia. Tätini jolla oli suuri osa kasvatuksessani, sekä isäni äiti ja äitini äiti. Halusin, että hääpäivänä he kulkevat lähellä sydäntäni.

Kaasoille toivoin kimpun sijaan käsikranssit ja bestmaneille vieheet. Jaakon viehe samanlainen tyyliltään, kuin bestmaneiden, mutta tietenkin aavistuksen isompana.

Omasta kimpustani taas toivoin mahdollisimman suurta ja rönsyilevää. Siinä saisi käyttää paljon luonnonoksia ja vihreää.

Kukka-asetelmien tyyliksi halusin myös rönsyilevää ja massiivista. Tyyliltään samankaltaista, kuin kimppu. Asetelmia tehtiin kaikkiin maljakoihin, eli 12kpl.

Photoboothin kaareen halusin kauniin asetelman tuomaan väriä.

Hääkakku

Hääkakun halusimme tilata kaasoltani. Sarah oli perustanut yrityksen, Bake me happy by Sarah, ja kaikki aikaisemmat kakkumme olinkin tilannut häneltä. Kakut olivat kerta toisensa jälkeen upeampia ja ennen kaikkea maistuvia. Koska Sarah oli jo kaaso, jännitin hänen reaktiotaan, ja painotinkin hänelle kysyessäni, että voin tilata kakun toisaalta tarvittaessa. Sarah kuitenkin halusi päästä toteuttamaan meille tärkeän kakun ja oli otettu kysyessäni häntä tehtävään.

Kakun suhteen meidän ei tarvinnut ottaa stressiä sillä tiesimme, että kakusta tulee upea. Viikko ennen häitä Sarah kyseli kakun ulkonäkö- ja makutoiveistamme. Voinemme sanoa, että olin ehkä jokaisen yrittäjän painajainen. Vastasin siis viestillä ”luo-tan sinuun täysin, joten tee sellainen, kun parhaaksi näet”.. Onneksi Jaakon kanssa keskusteltuamme saimme annettua kakuntekijällemme vähän lisätietoja koskien makua. Pidämme suklaasta, mutta liian suklainen tai makea ei ole mieleemme. Ulkonäöltä toivoimme kakun olevan väriltään vihreä kerroskakku.

Näillä tiedoilla ystävämme loihti aivan täydelliset kakut häihimme.

Kakussa maistui: Mehevä suklaakakkupohja, Kinder Bueno, vadelmamelba sekä vaniljamousse. Kakusta tuli kolmikerroksinen.

Ruokavaliorajoitteisille tarjoilimme vegaanista mango-juustokakkua.

Hääasusteet

Häämekon etsiminen ei ollut itsestäänselvyys. Itsetuntoni on aina ollut huono, olen kuitenkin opetellut itseni hyväksymistä, ja uskon sen päivä päivältä helpottavan.

Otin yhden kaasoistani mukaan sovitukseen. Liikkeessä oli paljon tyyliltään minunlaisia mekkoja. Soviteltiin muutamaa ja kohta vedin päälleni mekon, joka istui minulle täydellisesti. Mekko oli Maggie Sotteron Miriam Rose. Mekosta puuttui itselleni tärkeät hihat ja kohta kokeilinkin sen kanssa boleroa. Bolero tuntui ja näytti hyvältä mekon kanssa, kuin se olisi tehty siihen.

Helma näytti mielestäni vaisulta, se kaipasi jotain lisää.  Kohta henkilökunta toi pitsireunaisen helman, joka aseteltiin paikoilleen. Ihastuin, ellen jopa rakastunut. Se sopi aivan täydellisesti mekkooni. Päätin ostaa kyseisen mekon muutoksien kanssa.

Kotiin päästessäni aloin kumminkin epäröidä. Mietin mekkoa, jonka olin ostanut, sekä Raphaelia. Laitoin viestiä liikkeeseen ja kysyin pystyisikö helmasta tekemään vielä enemmän Raphael mekon tyylisen. Kohta muutos listallamme olikin kimalle helma pitsien lisäksi. Sain kuvia muokkausvaiheista ja olin tyytyväinen. Kuvia katsellessani huomasin boleron peittävän mekon etuosan pitsikirjailun. Halusin että hihat otetaan bolerosta ja liitetään mekkoon.

Suunnittelujen jatkuessa löysin kauniin iinspiraatiokuvan 1800-luvulta. Mekossa oli kaunis pitsi röyhelö kaula-aukossa. Päätin laittaa vielä kyselyä liikkeeseen, onnistuisiko yhden vähän erilaisen lisäyksen tekeminen mekkooni. Kohta sainkin lisäkuvia mekostani kaikkien muutoksien kanssa. Minulle ehdotettiin, että röyhelö lisättäisiin neppareilla kiinni. Näin saisin sen halutessani juhlapäivänä pois. Mielestäni idea oli hyvä muuttuvan mielialani vuoksi.

Juhlapäivänä röyhelö pysyi visusti kiinni mekossa. Mielestäni juuri röyhelö toi mekkooni vanhaa tyyliä. Budjetti ylittyi muutoksien vuoksi 500e, mutta samalla tiesin, miksi herään aamulla töihin. Voimme kai todeta, että työmotivaationi kasvoi samalla.

Kun mekon etsintä oltiin saatu päätökseen, pääsin suunnittelemaan lopullista häätyyliäni. Olin aina haaveillut Jasmin Design äidinmaitokorusta. Lapsien imetystaipaleen päätyttyä pakastin pienen määrän maitoani tähän tarkoitukseen. Tilasin haaveilemani korun, jota koristi ovaalin muotoinen äidinmaitokivi. Kivi oltiin kiinnitetty kultaiseen pohjaan, jonka reunaa kehysti kaunis köynnös. Koruun kaiverrettiin lapsiemme syntymäajat.

Koru oli ihana lisä häätyyliini. Mekossani oli syvään uurrettu kaula-aukko, joten koru pääsi kauniisti oikeuksiin puvun kanssa.

Korvakorujen suhteen pyrin pysymään kullan ja helmen yhdistelmässä. Löysinkin täydelliset kultaiset napit, joissa roikkui helmi. Koin, että korvakorujen tulisi olla mahdollisimman simppelit, etteivät ne veisi huomiota äidinmaitokorusta.

Hunnuksi valikoitui pitsireunoilla varusteltu kaksikerroksinen huntu. Hunnulla oli pituutta 3m. Alussa epäröin sen massiivisuutta, mutta kokonaisuuden nähtyämme kaikki sulautui kauniisti yhteen. Huntu oli kuin tehty mekolle.

Kenkien päättäminen ei onneksi ollut järin vaikeaa. Tiesin, että korkoa niihin ei tule, mutta syksyisen sään vuoksi ne eivät voi olla myöskään ballerinat. Löysin Zalandon kautta 40e kauniit ruskeat saappaat, joissa oli narut edessä. Vaikka kenkien suhteen ei ollut niin väliä helman pituuden vuoksi, oli kuitenkin ihana huomata, kuinka kauniisti nekin sopivat kokonaisuuteen.

Jaakon puvun suhteen esitin pari toivetta koskien materiaalia.. Haaveilin vanhantyylisestä, harjatusta kankaasta. Sellainen kangas joka sopisi kauniisti syksyyn, mahdollisesti. Ruskea, vihreä ja ehkä jopa viininpunainen. Menimme suoraan Suitsapply-liikkeeseen Helsinkiin. Kerroin, minkälaista tyyliä puvulta toivoisin. Valitettavasti täysin sitä kangastyyliä ei ollut vielä valikoimassa menneen kesän vuoksi. Vasta myöhemmin syksyllä vaihtoehtoja olisi ollut enemmän. Jaakko siis ei ollut puvun kanssa ottanut mitään stressiä, vaan havahtui sopivasti, kun häihimme oli ruhtinaaliset pari kuukautta aikaa.

Löysimme kuitenkin materiaaliltaan lähes samantyylisen puvun, millaista olin toivonut. Sovituksessa huomasimme, ettei vihreä sävy ehkä kumminkaan sopinut niin hyvin, joten päädyimme sävyltään beigeen pukuun. Puku oli kolmiosainen:, liivi, takki ja housut.

Puku tilattiin mittatilauksena ja kohta saimmekin viestin sen valmistumisesta. Sovituksessa katsottiin, miten puku istuu ja minkävärinen kauluspaita sopisi parhaiten. Päädyimme valkoiseen kauluspaitaan. Kokonaisuus näytti hyvältä ja istui Jaakolle todella hyvin, olihan se tehty hänelle mittatilauksella.

Kravatin suhteen pysyimme teemamme väreissä ja viininpunainen sopikin aivan täydellisesti tähän kokonaisuuteen.

Jaakon tyylin kruunasi ihana vanhanaikainen taskukello. Ostimme myös kalvosinnapit, joissa oli nimikirjaimet JK. Valitettavasti niitä ei saanut kiinnitettyä pukuun hääpäivänä, mutta onneksi taskukellon ja vieheen avulla saimme asukokonaisuudesta upean ja hieman rustiikkisen.

Kaasojen mekot löysimme Bubbleroomista. Ostin mekot kaasoilleni lahjaksi. Mekot olivat sifonkia ja väriltään vihreät.

Bestmaneiden puvut päätimme pitää mustina, joihin lisäsimme vihreät kravatit sekä vieheet. Vihreillä kravateilla sekä vieheillä saimme yhdistettyä hääseurueen värimaailmaa kauniisti yhteen.

Lapsiemme vaatteet löysin Kappahlista. Elielin tyylin kruunasi ihana vanhanaikainen lakki. Rianalle taas puimme valkoisen pitsimekon.

Seremonia

Seremonia haluttiin alun perin järjestää Hirvihaaran Kartanolla, mutta valitettavasti syksyisen sään vuoksi jouduimme hylkäämään idean. Säätä olisimme halunneet viimeiseksi stressata hääpäivänä, varsinkaan kun siihen emme voi itse mitenkään vaikuttaa. Päädyimme vihkimiseen Mäntsälän Kirkossa. Kyseessä on massiivinen, 1865-luvulla rakennettu tiilikirkko. Kirkko on kaunis ja sisäpuolella sitä koristaa upeat kristallikruunut.

Valokuvaaja

Kuvaajaa etsiessämme kiinnitimme huomiota kokonaisuuteen. Tausta oli tärkeä, kuten myös ihmiset ja se, että kaikki sointuu kuvassa kauniisti yhteen. Lisäksi toivoin kuvilta vanhanaikaista tyyliä muokkauksien suhteen.

Lopulta löysimme kuvaajan, jonka portfolio oli täydellinen. Valitettavasti kuvaaja oli varattuna kyseisenä päivänä, mutta sain häneltä kattavan listan kuvaajista, joilla on vähän samanlainen tyyli kuvien suhteen. Siinä listassa oli kuvaajamme. Kaivoin hänen portfolionsa ja ihastuin kuviin, sillä tyyli oli juuri sellainen, mitä olin hakenut. Kuvissa näkyi eletty aika ja tausta oli upea. Kuvia katsoessani uppouduin niihin täysin.

Kuvaaja oli Pyry Kantonen. Sormet syyhyten laitoin sähköpostia ja jonkun ajan kuluttua sainkin vastauksen Kyseinen päivä, on vapaana. Sovimme suunnittelupalaverin ja kävimme läpi tulevaa kuvausta ja ajatuksia sen suhteen. Lähempänä häitä pidimme toiseen palaverin missä nähtiin ja kirjailtiin toiveitamme ylös. Kävimme aikataulua läpi tulevaa päiväämme varten. Sovimme, että kuvaaja tulee Hirvihaaran Kartanolle aamupäivällä ja aloittaa päivämme kuvaamisen valmistautumisesta.

Hääpäivä

Hääpäivän aamu koitti, ja vaikka en kuluneella viikolla ollut kovin stressaantunut tulevasta päivästä, en silti meinannut saada nukuttua häitä edeltävänä yönä ollenkaan. Myös Jaakolla oli vaikeuksia saada unen päästä kiinni.

Aamulla aloitimme valmistautumisen. Ensin suuntasimme eri aikaan aamupalalle. Jaakko oli sopinut bestmanien saapuvan kartanolle heti aamusta, päivän alkaessa aamupalalla rennoissa tunnelmissa. Itse taas kävin hakemassa aamupalan huoneeseeni. Kampauksen- ja meikintekijäni Sari Rannikko saapui klo 7:30, ja aloitimme välittömästi kiharoiden laiton. Minulle laitettiin hiuksiin lisäkkeitä tuomaan volyymia ja pituutta. Kiharsimme kaikki hiukset ja teimme lettejä päälaelle. Koska kampaukseni oli niin erilainen, olimme varanneet siihen hyvin aikaa.

Kukat saapuivat meikkauksen aikana. Kimppuun oli kiinnitetty kuvat toiveitteni mukaisesti, ja ne näkyivät siitä kauniisti. Kimppu oli juuri sellainen, kun toivoin. Lisäksi kaasojen käsikranssit oli tehty samaan värimaailmaan, ja kokonaisuus näytti upealta. Olimme sopineet etukäteen, että floristi hoitaa kukkien asettelun, jotta meidän ei tarvitsisi miettiä mitään ylimääräistä päivänämme. Hääseurueeltamme tulikin paljon kiitosta siitä, että budjettimme taipui sen verran, että muiden ei tarvinnut stressata kukista. Siskoni saapui lasten kanssa paikalle klo 10, sillä olin varannut myös hänelle meikin ja kampauksen. Samalla valmistelimme lapset tulevaan juhlapäivään.

Jännitykseltä ei suinkaan vältytty. Kun sain mekon päälleni ja kumarruin, kuului kauhea rusahdus selästäni. Onneksi ihana ehostajani Sari löysi jostain neulan ja lankaa eikä aikaakaan, kun puvun selästä oli parsittu yksi kiinnike takaisin paikalleen. Kohta luvassa oli seuraava sydäntä tykyttävä hetki, kun bestman Joonas tuli noutamaan sormustani. Avasin rasian ja se oli tyhjä. Kävin mielessäni läpi kaikki kauhuskenaariot kuten sen, että Riana on syönyt sormuksen tai heittänyt sen johonkin. Pian kuitenkin löysimme sormuksen toisesta rasiasta: olimme etsineet sormusta korvakorujen rasiasta.

Jännitysnäytelmän jälkeen pääsin katsomaan valmista kokonaisuutta kukkien ja juhlatilan osalta, ja ihastuin tunnelmaan täysin! Floristit laittoivat kukka-asetelmat pöytiin ja ripustivat niihin pienet kuvat tähänastisesta matkastamme. Asetelmat sijoitettiin pöytien keskelle, suurempiin pöytiin kaksi ja pienempiin yksi. Photoboothin kaareen tehtiin kaunis syyssävyinen asetelma, joka nosti kaaren kauniisti esiin. Juhlatila oli vihdoin valmis ja pääsimme siirtymään kuvauksiin.

Ensin otimme kuvat minusta ja isästäni. Olen aina ollut isin tyttö, joten isän kanssa tapahtuva firstlook oli tärkeä. Tulin kartanon pääovista ulos ja isäni odotti rappusten alapäässä minua. Tilanne oli koskettava.

Seuraavaksi siirryimme ottamaan Jaakon kanssa firstlook-kuvia. Kuvat otettiin Hirvihaaran Kartanon hiekkatiellä koska toiveenani oli, että kuvien taustalla. Jaakon reaktio oli ihana, ja sillä hetkellä en nähnyt mitään muuta, kuin tulevan aviomieheni. Hetki oli täydellinen.

Siirryimme ottamaan lisää kuvia kartanon maastoon. Syksyisen sään vuoksi mekkoni otti vähän väriä helmaan, mutta se ei haitannut hetken ollessa muilta osin niin täydellinen. Lienee selvää, että helma oli tuossa vaiheessa yhdentekevä, sillä tiesin, että kohta saamme vihdoin toisemme. Yhteiskuviemme jälkeen halusin, että kuvia otetaan Jaakosta sekä bestmaneista. Heidän jälkeensä kuvia otettiin minusta ja kaasoista.

Vihkiminen

Aamu meni hujauksessa! Itse olin erillisrakennuksessa isäni, kaasoni sekä lapsiemme kanssa, Jaakon valmistautuessa omaan hetkeensä kirkossa. Kohta oli aika siirtyä kirkkoon.

Kaasoni Sarah otti esikoistamme Elieliä kädestä kiinni ja siskoni Elina Rianaa. Pian olikin minun ja isäni vuoro lähteä kävelemään alttarikäytävää pitkin. Once Upon a December, joka on ollut minulle tärkeä pienestä asti, ja joka sopi täydellisesti häihimme. Lähdimme isäni kanssa kävelemään kohti Jaakkoa, joka otti minut vastaan puolessa välissä käytävää. Itku oli herkässä, mutta helmani vei onneksi huomioni toisaalle. Pitsit, jotka olimme lisänneet helmaan, olivat kastuneet syyssäässä, mikä teki kirkon karhealla matolla etenemisestä haastavaa. Onneksi se antoi tilanteelle vähän komiikkaa ja rikkoi jäätä. Jaakkoa huvitti, ja minua nolotti, kun potkin itseäni eteenpäin välillä omaa helmaani talloen. Sanotaanko niin, että jos kyseessä olisi ollut jokin muu tilanne, kuin alttarille kävely, olisin kääntynyt pois ja mennyt kotiin mököttämään. Alttarilla ollessa olin paniikissa. Jaakon käsi koki morsiamen rakkauden kosketuksen astetta kovemmalla otteella. Vihkitoimituksen halusimme pitää nopeana itsemme ja lapsiemme takia. Lapset osasivat käyttäytyä kirkossa niin kauniisti, että olivat juhlapaikalla ansainneet karkkinsa.

Kun tuli hetkemme poistua alttarilta, otin viisaana helmasta kiinni, että eteneminen kaikkien ihmisten edellä kävisi nopeampaa. Riana oli katsonut, kun lähdimme kävelemään ja automaattisesti lähtenyt tulemaan peräämme. 

Kun vieraat ottivat meidät vastaan kirkon ovilla, olo oli onnellinen. Näimme lähes kaikki rakkaat ihmiset edessämme ja oli aika siirtyä juhlimaan.

Juhlat

Vihkimisen jälkeen siirryimme juhlatilaan Hirvihaaran Kartanolle. Olimme tehneet hääseurueemme vinkistä infon, joka jettiin kirkolla kaikille juhlavieraille. Tämä helpotti hääseuruetta, kun vieraat tiesivät mitä kirkon jälkeen tapahtuu. Infoon kirjasimme hääseurueestamme pari puhelinnumeroa siltä varalta, että vierailla tulee kysyttävää tai matkalla juhlapaikalle ilmenee ongelmia. Lähdimme Jaakon kanssa bestmanin kyydissä juhlapaikalle ja muut vieraat saapuivat omilla ajoneuvoillaan. Juhlapaikalla kuvaajamme Pyry otti meistä vielä muutamia kuvia sillä välin, kun vieraille tarjoiltiin tervetulomaljat, ja majoittuvat vieraat saivat hoidettua sisäänkirjautumiset kartanolla. Lasipaviljonkiin saavuttuamme ja onnittelut vastaanotettuamme siirryimme omille paikoillemme. Siellä trubaduuri Annika Teppo otti meidät vastaan. Kohta Hirvihaaran kartanon kokki esitteli meille buffet menun ja pääsimme aloittamaan ruokailun. 

Vierailta saimme juhlan aikana erittäin hyvää palautetta ruuasta. Olihan se uskomattoman hyvää myös meidän mielestämme. Kaikki maut sointuivat yhteen ja jokaiselle löytyi buffetpöydästä jotakin. Ruokaa riitti kaikille santsaamiseen asti, eivätkä vieraat jääneet nälkäisiksi.

Ruokailun jälkeen ohjelmassa oli tauko. Tauko oli tärkeä, koska meillä oli muutama asia tehtävänä ennen, kuin juhlat voisi polkaista kunnolla käyntiin. Vieraat pääsivät kokeilemaan photoboothia. Olimme asettaneet paikalle polaroidkameran ja vieraskirjan. Tarkoituksena oli, että vieraat ottaisivat kuvan ja liimaisivat sen vieraskirjaan. Kaiken kiireen keskellä olimme kuitenkin unohtaneet ostaa liiman, mutta onneksi se ei osoittautunut ongelmaksi ja ihmiset ottivat kuvia siitä huolimatta. Bestmanit kävivät sytyttämässä kynttilämeren lasipaviljongin edustalle, mikä näytti todella kauniilta illan hämärtyessä.

Sillä välin me valmistelimme kaasojen kanssa lapsiamme lähtöön, sillä ystäväpariskuntamme oli tarjoutunut lastenhoitajiksi ja järkevintä oli, että lapset menevät heille yöksi. Lähtö ei kuitenkaan sujunut niin ruusuisesti, kun Elielillä tuli harmitus ja osa tavaroista oli kadoksissa. Onneksi kaikki meni kuitenkin lopulta hyvin, ja saimme kuvan iloisista herneistämme määränpäässä.Tauon jälkeen tarjoilimme kakkua ja kahvia. Kahvin kanssa tarjosimme vieraille kahvi avecit. Vieraat saivat päättää haluavatko konjakin vai liköörin.

Kakun leikkaustamme helpottaakseen Sarah oli tehnyt kakkuun ääriviivat, joita pitkin pystyimme leikkaamaan ensimmäisen palan niin, ettei koko kakku tuhoutunut käsittelyssämme.

Sarah ja hänen miehensä leikkasivat vieraille kakusta paloja valmiiksi ja vieraat pääsivätkin nopeasti omille paikoilleen herkuttelemaan. Kahvin aikana hiljennyimme kuuntelemaan puheita. Bestman Joonas pitikin aivan upean ja koskettavan puheen meille.

Kohta siirryimme tanssimaan ensimmäisen tanssimme. Emme olleet Jaakon kanssa koskaan aikaisemmin tanssineet yhdessä, ja harjoittelutkin olivat jääneet suunnitteluasteelle. Ehkä hyvä niin, sillä tanssistamme muodostui herkkä ja ainutlaatuinen, juuri meidän tyylinen.

Tanssimme Behmin Hei Rakas -kappaleen, upean Annika Tepon säestämänä ja laulamana.

Ensimmäisen tanssimme jälkeen toiveenamme oli, että Annika soittaa vielä muutaman hitaamman kappaleen vieraita varten. Annikan jälkeen musiikista huolehti DJ Roddy Lee. Musiikkimakumme ollessa erittäin laaja, annoimme DJ:lle vapaat kädet musiikin suhteen. Illan aikana soikin monipuolisesti eri musiikkityylejä. Olin tilannut erillisen heittokimpun, jonka nappasi Joonas-bestmanin avopuoliso kartanon edustalla, illan hämärtyessä. Kimpun napannut oli asiasta enemmän kuin riemuissaan, mutta Joonaksen kauhu oli käsin kosketeltavissa.  Juuri ennen heittoa olinkin kuullut sanat: ”kaikki on hyvin, kunhan Oona ei sitä nappaa!” Sukkanauhan heittoa ei ohjelmassamme ollut, mutta tarkoituksena oli, että Jaakko olisi heittänyt vieheen. Se kuitenkin unohtui juhlien tiimellyksessä. Iltapalaksi tarjolla oli Hirvihaaran Kartanon keittiön loihtimia hotdogeja buffet-tyyliin, erilaisilla täytteillä. Ilta meni äärimäisen nopeasti emmekä halunneet liikaa ohjelmaa, sillä halusimme viettää vieraiden kanssa mahdollisimman paljon aikaa. Toiveemme toteutuikin sen saralla täydellisesti. Tutustuimme sukuihin ja ystäviin sekä muutamiin meille entuudestaan tuntemattomiin aveceihin. Päivämme oli täydellinen.

Valomerkin tullessa, klo 01:30, oli aika siirtyä omiin huoneisiin. Oli ihana huomata, kuinka moni vieraista hyödynsi majoittumismahdollisuuden jääden yöksi kartanolle. Aamun tultua pystyimme jatkamaan seurustelua aamiaisen äärellä.

Sillä välin Hirvihaaran henkilökunta oli laittanut juhlatilassa kaiken kuntoon. Häiden jälkeistä aamuamme helpotti huomattavasti se, että meidän tehtäväksemme jäi vain siirtää tavarat kärryyn.

Elämämme avioparina voi nyt alkaa uusien seikkailujen merkeissä.

Kuka kosi: Sulhanen Jaakko kosi

Vihkipaikka: Mäntsälän Kirkko

Juhlapaikka: Hirvihaaran Kartano

Morsiamen vaatteet: Morsiuspuvut Sydänkäpy

Sulhasen vaatteet: Suitsapply

Kakku: Bake me happy by Sarah

Kukat: Home in Garden Kauniainen

Valokuvaaja: Pyry Kantonen Photography

Trubaduuri: Annika Teppo

DJ: Roddy Lee (Roddy Nieminen)

Menu & ohjelma kortit: Havu ja helmi

Kylttien tekstit: Bo+ Peach Co