Upseerihäät Liljan Kartanolla

Teksti: Linda ja Timo Haapamäki  Kuvat: Teemu Höytö

Internetin treffipalstan kautta tavannut pari sai toisensa huhtikuun lopussa Kälviällä Liljan Kartanon upeissa puitteissa. Häitä suunniteltiin useampi vuosi ja visiona oli tyylikkäät häät ilman pakollisia leikkejä ja ylenpalttista koristelua.

Linda ja Timo tapasivat internetin Suomi24 -treffipalstan kautta helmikuussa 2009. Linda lähestyi Timoa ”tykkäyksellä”, johon Timo vastasi. Timo oli kuitenkin tuolloin lähdössä harjoitukseen Norjaan, mutta se ei kiinnostusta puoleen jos toiseenkaan vähentänyt. Ensimmäiset tutustumiset kirjoittelun merkeissä tapahtuivatkin juuri tuon Norjan harjoituksen aikaan. Noin kahden viikon viestittelyn ja soittelun jälkeen pari päätti tavata. Välimatkan (ja kenties pakoreitin varmistamiseksi) päätettiin tapaamisesta Parkanon rautatieasemalla, josta jatkettiin Timon kotiin Pomarkkuun. Siellä Linda ja Timo viettivät mukavan viikonlopun ja siitä lähtien he ovatkin olleet yhdessä.

 

Vuonna 2010 Timo lähti jatkamaan opintojaan Helsinkiin Santahaminaan Esiupseerikurssille. Tuon 10 kuukauden kurssin aikana ajatus kosinnasta vain vahvistui. Ja mikäs olisikaan ollut parempi paikka sotilaalle kosia, kuin Santahamina. Timo suunnitteli kosinnan toteuttamista yhdessä parhaan ystävänsä, tulevan bestmanin avustuksella, ja kosikin Lindaa yllättäen sotilasperinteiden mukaisesti esiupseerikurssinsa päätösjuhlassa kesäkuussa 2011. Seuraavana vuonna parille syntyikin tytär Emilia, jonka syntymä lykkäsi häitä, mutta pari päätti että menevät naimisiin heti sopivan ajankohdan tullessa.

 

Vuonna 2015 Timon työtehtävät vaihtuivat ja edessä olikin muutto Satakunnasta Mikkeliin. Palaset elämän osalta tuntuivat loksahtaneen paikalleen ja samaisena kesänä he päättivät että häät pidetään vuonna 2016. Jo heti alkuun sovittiin, että häät pidettäisiin Kokkolassa, Lindan kotipaikkakunnalla. Vihkikirkoksi valikoitui Kaarlelan keskiaikainen kivikirkko. Syksyllä 2015 pari kävi katsastamassa muutamia hääpaikkoja ja päätyivät Kälviällä sijaitsevaan Liljan Kartanoon. Paikka valikoitui helposti, sillä pari ihastui Liljan Kartanon kauniiseen sisustukseen ja ympäristöön, jossa paikka sijaitsi. Kauniit kattokruunut ja upeasti remontoitu juhlatila tekivät paikasta todella juhlavan. Samoin piha-alueella oleva vanha hirsinen rakennus isoine terasseineen sopi hyvin ajatuksiin perinteisestä ja viihtyisästä juhlapaikasta, jonne Timo yhdessä bestmanin ja hyvän ystävänsä kanssa rakensikin armeijahenkisen leirin. Tämä ”leiri” toimi juhlien ns. tukikohtana eli baarina.

 

Catering-palvelut päätettiin ottaa Liljan Kartanosta ja se todella kannatti, sillä henkilökunta auttoi ja esitteli useita eri vaihtoehtoja cateringin toteuttamiseen ja lopputulos todellakin ylitti odotukset.

Linda ja Timo saivat käydä kakunmaistajaisissa keväällä ennen häitä ja kaikkiin heidän toiveisiinsa vastattiin myöntävästi. Palvelu ja tarjoilut olivat ensiluokkaisia ja pari oli enemmän kuin tyytyväisiä juhlapaikkaan. He eivät valinneet vain yhtä hääkakkua vaan saivat toiveidensa mukaan räätälöidyn kakkubuffetin. Juhlapaikka koristeltiin pääosin kukilla ja kynttilöillä. Kattausta varten tilattiin iso erä leikkokukkia Lindell Flowersilta.

 

Itse häitä oli suunniteltu jo useamman vuoden ajan enemmän tai vähemmän. Visiona oli tyylikkäät häät ilman pakollisia leikkejä ja ylenpalttista koristelua. Ideoita oli valtavasti, joten niiden karsiminen tuotti jopa vaikeuksia. Lindan puku hankittiin entuudestaan tutustusta, Kokkolassa sijaitsevasta Morsiusateljé AS Uniikista. Morsiuspuvuksi valikoitui Mori Lee by Madeline Gardner 2610 pitsinen hääpuku. Hääalan ammattilaiset valitsivat kyseisen puvun Englannissa 2014 järjestetyssä gaalassa vuoden upeimmaksi morsiuspuvuksi. Timo pukeutui luonnollisesti armeijan m/87 juhlapukuun.

 

Lindan sormus hankittiin Annette Tillanderilta Helsingistä. Linda kävi sovittamassa muutamia malleja ja hänellä olikin selkeä toive ja kuva siitä, minkälainen sormus olisi mieluisa. Sormuksen tulisi olla romanttinen, eikä aivan tavallinen. Linda piti Annetten suunnittelemista koruista niiden naisellisen, siron ja romanttisen tyylin sekä arvokkuuden takia. Fanny -sormuksen nähtyään valinta oli selvä. Annette Tillanderin suunnittelema Fanny sormus on nimetty Annetten nuorimman tyttären Fanny Alexandran mukaan. Sormus on hyvin naisellinen ja tavallisuudesta poikkeava.

” Kaikki suunnittelemani korut ovat sellaisia mistä itse pidän. Olen työskennellyt korusuunnittelijana yli 30 vuotta” kertoo Annette Tillander. Timon sormuksessa taas on paljon tunnearvoa, sillä se on morsiamen isoäidin isoisän kultasormus vuodelta 1909. Sormuksessa onkin nyt kaksi nimeä kahdelta eri vuosisadalta, Maija (1909) ja Linda (2016). Timolle tuo sormus merkitsee paljon.

 

Tunnelma häissä oli juuri sellainen kuin pari toivoikin, rento mutta kuitenkin juhlava. Vieraat viihtyivät hyvin ja kaikilla oli hauskaa. Musiikista ja tunnelmavalaistuksesta vastasi Sonemar Oy:n häädj JP Kaivola. Valinta osoittautui erittäin hyväksi, sekä tunnelman että tilankäytön suhteen. DJ oli loistava, vieraat viihtyivät tanssilattialla ja kauniit valoefektit tekivät juhlatilasta entistä kauniimman. Juhlan aikana kuultiin myös upeita lauluesityksiä mm. Jannika B:ltä, Toni Wirtaselta ja Reeta Viljamaalta. Illan kruunasi sulhasen trion upeat laulut morsiamelle, sekä morsiamen äidin ja bestmanin hauskat, mutta juhlavat puheet. Häävalssina soi Maijan ja Jannen häävalssi.

 

Hääpäivän dokumentaarisesta valokuvauksesta vastasi valokuvaaja Teemu Höytö. Pari halusi turvautua ammattilaiseen kuvauksen suhteen ja kuvaajalle annettiinkin vapaat kädet toteutuksessa.

Häävieraille oli järjestetty linja-autokuljetus Kaarlelan kirkosta juhlapaikalle ja takaisin hotellille. Illan hämärtyessä juhlapaikan pihalle sytytettiin kaunis soihtukuja. Juhlatunnelma oli täydellinen ja vieraat viihtyivät valomerkkiin asti, jonka jälkeen osa hääseurueesta jatkoi juhlintaa aina pikkutunneille asti hotellilla.

 

Koska häät olivat upseerihäät, joten niissä noudatettiin sotilasperinteitä. Sotilaat muodostivat vihkimisen ajaksi kunniakujan kirkon käytävälle ja hääparin poistuessa kirkosta, ulkopuolella oli upea miekkakuja. Kirkossa vihkimisen suoritti sotilaspastori Juhana Saari ja vihkimisen jälkeen kuultiin Sarah Tiaisen esittämä kaunis kappale Från mig till Dig. Hieman perinteisistä häistä poiketen sisääntulomarssina oli, morsiamen toiveen mukaisesti, Mustan Oriin paluu -elokuvan tunnusmusiikki pianolla soitettuna. Näin häihin saatiin kuvastettua myös morsiamen rakkaus hevosiin. Myös varsinainen häämarssi oli perinteisestä poikkeava, nimittäin Indiana Jones -elokuvista tuttu tunnusmusiikki ”Raider’s March”, joka soitettiin kirkon uruilla. Tämä musiikki kuvasi hyvin sekä mennyttä että tulevaa seikkailua.

 

Hääjuhlassa sotilaat nostivat morsiamen maljan ja lasit rikottiin siksi, että sirpaleet tuovat onnea ja jotta ”kukaan ei enää samoista laseista joisi kenenkään muun onnelle”.

Hääkakku leikattiin perinteisesti sulhasen miekalla. Ennen hääkakun leikkaamista miekanpoltolla poistettiin sulhasen vanhat synnit ja kakun leikkaamisen jälkeen bestman sai nuolla miekasta ”onnen rippeet”. Sotilasperinteitä kunnioittaen morsian ryöstettiin ja sulhanen sai mereen upottamisen asemesta kylmän kylvyn (lipputankoon köytettynä).
Päivästä tuli juuri niin ikimuistoinen kuin oli toivekin. Pari välttyi turhalta stressiltä niin järjestelyiden kuin itse hääpäivänkin ajan ja pystyi nauttimaan kaikesta täysin rinnoin.

LUE LISÄÄ


Seuraa meitä
Back to top